Home » 28-vuotiaan kuulumisia

28-vuotiaan kuulumisia

by Iida Åfeldt

Täytin alkuviikosta 28 vuotta. Juhlin synttäreitäni pienimuotoisesti ystävien kanssa jo viikonloppuna. Tajusin, että olin viimeksi juhlinut synttäreitä ennen Eemiä, 25-vuotiaana. Täyttäessäni 26 vuotta oli sylissä reilu kuukauden ikäinen vauva. Jos joku olisi sanonut minulle 25v-juhlissani, että hei ensi vuonna juhlit vauva kainalossa, olisin tarvinnut jotain vanhempaa uskoakseni. Ensimmäinen syntymäpäiväni äitinä, oli myös lapseni kastepäivä. Minä halusin aivan ehdottomasti järjestää ristiäiset syntymäpäivänäni. Vuoden päästä siitä olinkin 1-vuotiaan kanssa ensimmäisellä ulkomaanmatkalla Prahassa ja syntymäpäivääni vietimme syömällä aamupalaa Café Savoyssa.

Tämä vuonna tuntuikin siltä, että olisi aika kutsua ystävät koolle ja vähän juhlistaa. Tämä koko kulunut vuosi koronan parissa on saanut ainakin minut panostamaan ihanan pieniinkin juhlanaiheisiin. Ei tarvitse odottaa, että täyttää 30, jotta voi juhlia. Eikä tarvitse olla mitään erityistä tilaa tai suurenluokan tarjoiluja ohjelmanumeroineen. Minun synttärini olivat kunnon kotibileet pienellä porukalla ja kyllä olikin ihanaa! Yökerhossa työskentelevä ystäväni vastasi drinkeistä, pikkuveljeni toimi taksina ja osa vieraista päätyi jäämään yöksi. Askartelimme voimakortteja leikkaamalla lehdistä kuvia ja liimaamalla niitä kartonkiin.

Virallisena syntymäpäivänä tein itselleni hyvän aamupalan, laitoin pienen leivoksen jalalliselle kakkulautaselle ja sytytin yhden kynttilän koristamaan leivosta. Eemin kanssa kävimme kukkakaupassa ja ostimme minulle synttärikukat. Illalla sukulaiset ja perhe tulivat yllätyksenä kylään ja toivat ruoaksi sushia. En voinut olla miettimättä, että kuinka ihanaa on saada vanheta tälläisten ihmisten keskellä. Perheen ja ystävien.

Vanheneminen ei tosiaankaan tunnu huonolta. Siis päinvastoin, se tuntuu todella hyvältä ja tämä ikä on juuri hyvä ikä. Se on sopivan paljon, mutta myös sen verran vähän, että tunnen itseni edelleen tosi nuoreksi. Luin viime vuonna kirjoittamiani ajatuksia vanhenemisesta täyttäessäni 27 vuotta. Silloin vaikutin olevani ikääntymisestä huolissani ja jopa stressaantunut. Koin, että vanheneminen tuntuu vievän haaveitani kauemmaksi, sillä lapsentekovuodet ovat rajatut. Stressasin, että tulenko löytämään kumppania ja saamaan perhettä ajoissa. Tällä hetkellä asia ei huoleta minua yhtään. Olen päättänyt lähteä itsenäisesti kohti haavetta toisesta lapsesta. Päätös on tuonut minulle todella paljon rauhaa ja levollisuutta. Enää ei ole kiire mihinkään ja kaikkea ehtii.

Tuntuu siltä, että mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmaksi elämä vain muuttuu. Mitä enemmän elää, sitä suuremmaksi kasvaa myös elämänjano. Minulla on ainakin niin paljon unelmia ja haaveita, joita haluan toteuttaa. Niin paljon mitä haluan nähdä, tehdä ja kokea. Elämä on niin paljon antavaa ja niin mielekästä. Ikä kasvattaa ja tottakai se tuo kokemusta ja viisautta. Sillä vain tekemällä oppii ja mitä vanhempi on, sitä enemmän on tullut opittua. Sitä lempeämmin osaa myös elämää elää. Sitä kiitollisempi osaa olla. Sitä ymmärtäväisemmin osaa suhtautua itseensä ja muihin. Sitä enemmän tietää mikä todella on tärkeää ja mihin kannattaa keskittyä. Sitä vähemmän miettii mitä muut mahtavat ajatella. Sitä vahvemmin itseensä on tyytyväinen sellaisena kuin on. Sitä vanhemmin seisoo omilla jaloillaan ja uskaltaa. On ymmärrys siitä, ettei mokaaminen tarkoita maailmanloppua, ihan kaikesta sitä vaan selviää ja on taas entistä rikkaampi. Sitä enemmän on ehtinyt tutustua itseensä ja  voi sanoa jo tietävänsä mitä haluaa, minne on menossa tai mitä ei ainakaan halua. Sitä on varmempi ja voimakkaampi, mutta myös empaattisempi. Sitä ei säästele enää rakkautta, vaan tuhlailee surutta hyvää ympärilleen. Sitä vain tietää. Ja sitä vain tietää senkin, että äitiä kannattaa kuunella.

Koen, että juuri nyt 28-vuotiaana elämäni on antoisaa, täyteläistä ja merkityksellistä. Se on toki myös hermoromahduksia, nukutusta, yöheräämisiä, sairastelua ja pitkiä päiviä, mutta se juuri tekee kokonaisuudesta makoisan. Välillä niin ihanaa ja välillä ihan kamalaa. Se on täynnä elämää. Ja siitä minä nautin. Minulla on ihana lapsi, ihana koti, mielettömiä ystäviä ja perhe. Työ, josta tykkään ja joka mahdollistaa minulle todella paljon. Minulla on haaveita, joiden tavoittelun koen itselleni mahdollisena ja ne vievät eteenpäin. Kaikki on hyvin. Minkään ei tarvitse olla paremmin, jotta voisin olla onnellinen. Tosi kliseistä sanoa täältä onnellisuuskuplasta, mutta olen juuri siellä missä pitääkin ja elän tähän astisen elämäni parasta aikaa. Tai ainakin siltä tuntuu nyt. Suurena syynä on se matka, jonka olen tähän tullut. Se oma kasvutarina 28-vuotiaaksi.

Oikeastaan ainoa hurjalta tuntuva asia tässä ikääntymisessä on ajankulu. Siis ihan vastahan täytin 18 vuotta ja sain ajokortin! Tuntuu eiliseltä. Siitäkin on kevyet 10 vuotta. Elämä on yksi räpäys vain. Siksi aina on syytä juhlaan. Arjessakin!

-Iida

LUE MYÖS

Olen 27-vuotias

Vauvan kastejuhlat

25v. juhlat

KUVAT: Laura Iikkanen

14 kommenttia

Vierailija 29.10.2020 - 12:21

Onneksi olkoon! Tosi kivan kuuloiset juhlat. Ja postauksessa hirmu hyvät kuvat!

Vastaa
iidaafel 29.10.2020 - 12:35

Kiitos kovasti <3

Vastaa
NK 29.10.2020 - 13:45

Onnea, onnea, Ihana!! <3 <3

Vastaa
iidaafel 29.10.2020 - 14:12

Kiitos kovasti <3

Vastaa
Seuraaja 29.10.2020 - 14:33

Paljon onnea, ihana Iida! Kaikkea hyvää elämääsi ja toteutukoon kaikki haaveesi! 💕

Vastaa
iidaafel 29.10.2020 - 16:20

Voi kiitos kovasti💗🙏🏼

Vastaa
Eden 29.10.2020 - 17:23

Onnea! 🎀

Vastaa
iidaafel 29.10.2020 - 18:19

Kiitos🙏🏼💗

Vastaa
Essikaroliina 29.10.2020 - 21:12

Todella hyvä kirjoitus! Olen todennut viime vuosina samaa, että elämä tuntuu muuttuvan sitä paremmaksi, mitä vanhemmaksi tulen.
Paljon onnea sinulle ja kaikkea hyvää tuleviin vuosiin! <3
PS. Blogisi on yksi parhaista, jatka samaan malliin!

Vastaa
iidaafel 30.10.2020 - 00:05

Voi kiitos kovasti! Aivan ihana kuulla❤️

Vastaa
Tara_ 29.10.2020 - 22:13

Onnea paljon Iida! Juhlat pienellä porukalla on usein paremmat, kuin suuret juhlat, jossa ei ehdi syventyä keskusteluihin 😊
Mistä muuten tuo kuvan ihana hame on löytynyt?

Vastaa
iidaafel 30.10.2020 - 00:05

No sepä juuri! Oli tosi ihanaa!
Hame on Lindexiltä💗

Vastaa
minnis 30.10.2020 - 07:29

Onnea onnea!
Tuo on ihan totta, että mitä enemmän ikää tulee, sitä onnellisemmalta ja kivammalta elämä tuntuu. Se on vielä yli 40-vuotiaanakin niin. 🙂 Ihanat synttärit sulla. Voimakorteista olisi kiva kuulla lisää – oma postaus?

Minna

Vastaa
iidaafel 30.10.2020 - 11:40

Kiitos Minna ja ihana kuulla, että ajattelet samoin! Täytyy joskus tehdä aiheesta postausta. Jokainen sai tehdä A5 kokoisen kortin itselleen, eli pienikokoinen ja samalla myös matalankynnyksen juttu. Ei heti mitään unelmakarttaa. Ideana oli tehdä kortti, josta saisi aamulla herätessä voimaa päivään ja kaikki kyllä teki näistä tosi innoissaan!

Vastaa

kommentoi postausta