Home » Ensimmäinen inseminaatio

Ensimmäinen inseminaatio

by Iida Åfeldt

Kävin viime viikolla ensimmäisessä inseminaatiossa!

Reilu kuukausi sitten sain TAYSin Hormoni- ja lapsettomuus poliklinikalta soiton. Hoitaja kertoi, että minulle oli löytynyt luovuttaja ja ensimmäistä inseminaatiota voitaisiin alkaa suunnitella. Minun tehtäväni oli ilmoittaa, kun seuraavat kuukautiset alkavat. Inseminaatio olisi tarjoitus tehdä minun luonnolliseen kiertoon. Jo ennestään minulle oli tehty munajohtimien aukiolotutkimus ja tutkittu hedelmällisyyttä verikokein sekä gynegologisella tutkimuksella. Näiden tutkimusten mukaan kaikki näytti juuri siltä miltä kuuluukin ja säännöllisen kuukautiskierron takia olisi mahdollista tehdä inseminaatio luomukiertoon.

Otin ensimmäisenä vuotopäivänä yhteyttä sairaalaan ja minulle varattiin aika ultraäänitutkimukseen. Ultra on tärkeä tehdä aina tietyssä vaiheessa kiertoa, minulla se oli yhdeksäntenä päivänä. Ultrassa lääkäri tutki tilannettani. Kävi ilmi, että minulla on irtoamassa kaksi munasolua, kun tavallisesti niitä irtoaa yksi, joko oikealta tai vasemmalta. Kaksi munasolua lisää riskiä monikkoraskauteen. Tämän vuoksi lääkäri suosittelikin, ettei inseminaatiota tehtäisi käsillä olevaan kiertoon, vaan odotettaisiin seuraavaan. Hoidoissa ei pyritä tieten tahtoen monikkoraskauksiin, sillä ne ovat riskiraskauksia.

Keskustelin asiasta lääkärin kanssa ja sanoin jääväni vielä asiaa miettimään, sillä lopullinen päätös jäi minun tehtäväksi. Kahdessa munasolussa olisi tietysti parempi mahdollisuus raskautua ylipäätään ja ainahan yhdestäkin munasolusta voisi syntyä kaksoset. Lääkärikäynnin jälkeen kävin vielä hoitajan vastaanotolla. Hoitaja neuvoi ovulaatiotestien tekemiseen ja kertoi, koska ne tulisi aloittaa. Sairaalalle tuli ilmoittaa, kun ovulaatuotesti näyttää positiivisen testituloksen.

Minulle testien teko oli jotain aivan uutta. Aloitin ovulaatiotestit kierron 12. päivä. Ennen testiä tuli olla kaksi tuntia virtsaamatta ja testi tuli tehdä noin klo 12-16 välillä, sillä LH hormonipitoisuus on silloin korkeimmillaan. Sain positiivisen testin kierron 14. päivä, jonka jälkeen soitin sairaalaan. Ovulaatiotesti ilmoittaa LH huipun. Ovulaatio on  noin 24-48 tuntia LH huipun jälkeen. Seuraavana päivänä, eli kierron 15. päivänä menin sairaalalle inseminaatioon. Inseminaatiossa siittiöt ruiskutetaan kohtuonteloon ovulaation aikana, eli tyypillisesti seuraavana päivänä LH huipusta.

Pohdin kovasti inseminaatioon menemistäni. Tietysti riski monikkoraskauteen vaikutti asiaan todella paljon. Keskustelin aiheesta hyvien ystävien ja tärkeiden läheisten kanssa. Päätin kuitenkin ottaa riskin, sillä riski monikkoraskauteen on yhden prosentin luokkaa. Ajattelin, että raskautuminen heti ensimmäisestä inseminaatiosta on epätodennäköistä. Kahdella monasolulla kuitenkin voi tuplata mahdollisuudet onnistua yhden munasolun hedelmöitykseen.

Inseminaatio itsessään oli todella nopea ja kliininen toimenpide. Menin sairaalalle aamupäivällä. Pakastetut siittiöt oli otettu sulamaan samana aamuna inseminaatiota varten. Toimenpiteessä lääkäri ultrasi ensin ja totesi olosuhteiden olevan täydelliset. Molemmat munasolut olivat irtoamassa, oikean puoleinen edellä prosessissa. Ultraamisen jälkeen lääkäri asetti sisääni katetrin, josta ruiskutettiin siittiöt hitaasti kohtuonteloon. Se ei itselläni tuntunut missään, eli minun kohdallani kivuton toimenpide.

Toimenpiteessä meni muutama minuutti. Siinä kuitenkin ehti miettiä monta kymmentä ajatusta lävitse. Tuntui aavistuksen jännältä saada täysin tuntemattoman henkilön siittiöt sisäänsä, henkilön vailla identiteettiä. Ja vielä sairaalassa, todella kliinisessä ympäristössä. Koko tuota hetkeä oli odottanut ja jännittänyt monta päivää ja yhtäkkiä se oli vain siinä. Mietin, että voiko tästä tutkimuspöydältä tosiaan nousta, vetästä housut jalkaan ja jatkaa päivää ihan muina naisina! Kysyin lääkäriltäkin, että pysyykö ne siittiöt sieltä, ettei ne nyt vaan valu pois, jos tästä nousee. Lääkäri vakuutti, että sillä pysyvät!

Inseminaatiossa käytetään luovutettua spermaa, joka on puhdistettu erityisellä pesumenetelmällä. Siitiöt on eroteltu siemennesteestä. Lisäksi vain hyvin liikkuvat siittiöt on valikoitu joukosta. Siittiöt ruiskutetaan kohtuonteloon, eli pidemmällä kuin mitä esimerkiksi yhdynnässä. Tämän selitti myös sen miksi mitään ei valu. Lääkärin mukaan siittiöt lähtevät heti uimaan  eteenpäin.

Niinpä inseminaation jälkeen päivä jatkui normaalisti. Kahden viikon päästä inseminaatiosta tehdään sitten raskaustesti. Lääkäri vielä muistutti, ettei aina ensimmäisellä kerralla onnista, hoitovaste kasvaa joka kerran jälkeen. Raskaustestin tuloksesta pitää ilmoittaa sairaalaan ja negatiivisen tuloksen tullessa voidaan heti seuraavaan kiertoon suunnitella uusi inseminaatio.

Kyllä tässä on todella jännät paikat menossa ja vielä ensi viikolle pitäisi jaksaa odottaa! Tottakai toivon, että voisin lukeutua niihin onnekkaisiin, jotka raskautuvat heti ensimmäisellä kerralla. Mutta suhtaudun realistisesti tilanteeseen, eli katsotaan!

-Iida

LUE MYÖS

Minulle on löytynyt luovuttaja

Askel kohti itsellistä äitiyttä

KUVAT: Leena Waren

21 kommenttia

jjeba 5.10.2021 - 15:46

Todella mielenkiintoista kuulla tästä matkastasi. Paljon tsemppiä ja vauvapölyä täältä kahdeksannelta kuulta raskautta. 💕

Vastaa
iidaafel 5.10.2021 - 16:12

Kiitos todella paljon! Ja onnea sinne tulevaan❤️

Vastaa
Vierailija 5.10.2021 - 16:06

Onnea matkaan! 🙂

Vastaa
iidaafel 5.10.2021 - 16:13

Kiitos kovasti❤️

Vastaa
Anonymous 5.10.2021 - 17:47

Oli mielenkiintoinen postaus, onnea matkaan! 😊 Täällä myös jännitetään vielä reilu viikon verran ennen raskaustestiä, toivottavasti plussa tulossa molemmille.

Vastaa
iidaafel 5.10.2021 - 17:57

Eikä, no toivotaan💫

Vastaa
Ella94 5.10.2021 - 19:26

Kiitos, kun jaat matkaasi meidän kanssamme! Elän mukana ja jännitän vaiheita 💕 toivotaan parasta!

Vastaa
iidaafel 5.10.2021 - 21:09

Voi kiitos ihanista sanoista❤️

Vastaa
E_ 5.10.2021 - 22:01

Tsemppiä tälle matkalle! Meillä nykyinen raskaus sai alkunsa ensimmäisestä inseminaatiosta, ja nyt odotellaan identtisiä (samasta munasolusta jakautuneita) kaksosia saapuvaksi alkuvuodesta. ❤️

Vastaa
iidaafel 5.10.2021 - 22:06

Ei oo totta! Vau, onnea❤️

Vastaa
RiiRii 5.10.2021 - 23:43

Voi ei, luulin kommentoivani postausta Eemin 3v. juhlista 🙉 Kommenttia ei siis tarvitse julkaista! Mutta ihana oli siis tämä uusinkin postaus – onnea matkaan ❤️

Vastaa
iidaafel 6.10.2021 - 12:39

Hei kiitos kuitenkin ihanista sanoista❤️

Vastaa
Oravanpyörässä oravaperhe 6.10.2021 - 04:00

Vastaa
tiippanen 7.10.2021 - 10:42

Toivottavasti tärppää! Olet kyllä rohkea kun otit riskin monikkoraskaudesta! Olen reilu 3 kk ikäisten kaksosten äiti ja päivittäin mietin, etten selviäisi (ainakaan kovin hyvin) ilman puolisoa tästä arjesta.

Vastaa
Nadja83 8.10.2021 - 16:08

Onnea ja tsemppia tähän matkaan <3

Vastaa
Umppu 11.10.2021 - 01:25

Onnea matkallesi!! Ainahan sitä päivitellään, että tuossa tilanteessa en pärjäisi ja tuosta en kyllä selviäisi, mutta kummasti ihmiset kuitenkin vaan tuppaavat selviämään kaikenmoisesta, kun tilanne sitten oikeasti osuu omalle kohdalle. Koska mitäpä muutakaan siinä sitten enää voi? Minun isomummoni oli sotaleski ja viiden lapsen yksinhuoltaja. 🙂 Hänen muistostaan ammennan tiukoissa paikoissa voimaa.

Vastaa
iidaafel 13.10.2021 - 12:58

Kiitos! Näin juuri! Omakin äiti jäi 33-vuotiaan ameidän viiden lapsen yksinhuoltajaksi. Kummallisista jutuista selviää, eikä kaikkea aina vaan voi tietää etukäteen <3

Vastaa
mingas 16.10.2021 - 00:54

Pakko kommentoida tähän, että oon todennut oman kokemukseni pohjalta, että ihminen selviää paljon enemmästä kuin uskookaan. Noin 9 vuotta sitten, kun en tullutkaan toiveistani huolimatta raskaaksi, olin ihan varma, etten selviäisi elämästä, jos en saisi lapsia. Olin varma, että lapsettomuuden taakka kävisi minulle liian suureksi kantaa, koska halusin (tai halusimme puolisoni kanssa) lapsia niin kipeästi. Mutta kun lapsia ei tullut, niin mitäpä siinä tosiaan muuta pystyi tekemään kuin yrittää selvitä. Selviämistä se välillä toki olikin, mutta tässä sitä edelleen elämäniloisena porskutetaan. Lapsi edelleen kyllä haaveissa ja suunta kohti lapsettomuushoitoja. Mutta onneksi elämässä ei aina etukäteen tiedä, mistä kaikesta joutuu selviämään.

Vastaa
iidaafel 26.10.2021 - 08:49

Kauniista kirjoitettu asiasta <3

Vastaa
Anonymous 10.11.2021 - 18:27

Piti ihan tarkistaa oliko postaus todella tämän vuoden lokakuulta.. Sillä todella outoa lukea näin räikeästi erilaista kokemusta Taysista, kun itse kävin viime kuussa myös samoilla asioilla siellä ja oma kokemus oli täysin päinvastainen ja niin huonosti hoidettu henkilökunnan osalta ettei huonommasta juuri väliä.. Ei puhettakaan että oisin ultran jälkeen päässy kenenkään hoitajan luokse ovulaatiotesteistä puhumaan, mun oletettiin tietävän itse kaikesta kaiken (tai ottavan itsenäisesti selvää) ja potkittiin pihalle huoneesta ultran jälkeen melkein housut kintuissa, kun ajat oli jo yli puol tuntia myöhässä ja lääkäri ilmeisesti halusi vaan kiriä aikatauluaan kiinni hinnalla millä hyvänsä 🙁

Vastaa
iidaafel 10.11.2021 - 21:33

Voi ei, onpa tosi kurjaa! Kannattaa aina vaikka soittaa hormihoitajan numeroon jälkikäteen. Usein oon puhelimessa saanut asiat selvitettyä. Nyt olen siinä käsityksessä, että hoitajapula on suuri ja osastollakin toimintaa on supistettu. Joissain sairaaloiss ahoidot on nyt rajattu joka toinen kuukausi mahdollisuuteen.

Vastaa

kommentoi postausta