Viime syksynä kirjoitin haaveestani toiseen lapseen. Silloin se oli vielä ajatus sisälläni, joka oli alkanut voimistua. Mitä enemmän sitä ajatusta ajattelin, sitä enemmän se alkoi tuntua oikealta. Sitä enemmän se alkoi ottaa tilaa pääni sisältä ja vaatimaan tekoja.
Olin asettanut itselleni aikarajan. Jos en ole parisuhteessa ollessani 30-vuotias, otan sitten selvää mahdollisuuksistani toiseen lapseen hedelmöityshoidoilla. Aloin ajatella lisää ja ajatukset pyörivät päässäni. Miksi minä odotan, kun voisin jo toimia? Miksi en voisi toteuttaa haavetta nyt? Kumman haaveen täyttäminen on minulle tärkeämpää? Kumpi on mahdollista myöhemminkin? Miksi minä odottaisin miestä ja parisuhdetta, kun mitään takeita sille ei ole? Ei ole takeita, että mahdollinen kumppani haluaisi lapsia tai edes voisi saada lapsia. Haluanko edes saada lapsia parisuhteessa? Haluanko jakaa lastani toisen aikuisen kanssa mahdollisen eron tullessa eteen? Odotellessa hedelmällisyytenikin vain laskisi.
Niinpä otin yhteyttä omaan terveysasemaani asian tiimoilta. Julkisella puolella on vuodesta 2019 hoidettu naispareja ja itsellisiä naisia, hoitoon pääsemiseksi tarvitsee lääkärin lähetteen (terveyskeskuslääkäri tai yksityinen lääkäri). Terveydenhoitaja varasi minulle lääkäriajan omalääkärille, joka oli puhelimitse. Näin toimittiin vallitsevan koronatilanteen vuoksi minun asuinkunnassani. Jossain lääkärinvastaanotto tapahtuu kasvotusten. Puhuimme omalääkärini kanssa elämäntilanteestani ja parisuhdetaustastani. Hän määräsi minut sukupuolitautitesteihin, papakokeseen ja muutamiin verikokeisiin. Tulosten ollessa kunnossa, hän laittoi lähetteen toivomaani erikoissairaanhoidon yksikköön, joka oli tässä tapauksessa TAYS.
Noin kuukauden päästä lähetteestä, sain kirjeen TAYSin Hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalta. Kirjeessä ilmoitettiin aika ensikäynnille, joka on kohdallani kesäkuussa. Sain myös lähetteen verikokeisiin, joihin tuli mennä kuukautisten aikaan. Verikokeissa määritetään munasarjojen toimintaa säätelevien hormonien tasot. Lisäksi kirjeen mukana tuli nippu paperia täytettäväksi mukaan ensikäynnille.
Ensikäynti on noin tunnin mittainen. Siellä keskustellaan prossista, sen vaiheista ja etenemisestä ja saatetaan tehdä gynegologisia tutkimuksia. Ensikäynnin jälkeen matka jatkuu psykologin tapaamisilla. Mahdollista minulle sopivaa luovuttajaa voidaan etsiä, kun asiani on hoitokokouksessa käsitelty ja päätetty. Sitten hoitoprossia voidaan alkaa suunnitella. Paljoakaan en vielä tiedä tässä vaiheessa, mutta uskon ensikäynnin jälkeen tietäväni taas enemmän. Kyseessä on kuitenkin pitkä prosessi, kun kuukaudessa on vain yksi mahdollisuus raskautua ja sekin voi osua viikonloppuun tai juhlapyhään. Heinäkuun poliklinikka on myös kiinni.
Julkisella puolella on rajoituksia hoitojen saamiseen. Hedelmöityshoitoja voidaan tarjota, jos nainen on alle 40- vuotias, BMI on alle 35 ja pariskunnalla tai itsellisellä äidillä on korkeintaan yksi lapsi. Lisäksi itselliseksi äidiksi aikovalla ei saa olla parisuhdetta ja edellisen suhteen päättymisestä tulee olla vähintään vuosi. Tämä oli oikeastaan iso syy hakeutua hoitoihin nyt, eikä joskus. En ole seurustellut moneen vuoteen. Jos nyt lähitulevaisuudessa seurustelisin ja suhde päättyisi eroon ennen lapsia, joutuisin odottamaan vuoden ennen kuin voisin lähteä prosessiin uudelleen. Tämä on myös syy sille miksi en tällä hetkellä ”etsi” kumppania. En haluaisi jättää tätä prosessia miehen vuoksi. Kyse on kuitenkin minun elämästäni ja haaveistani.
Olen todella onnellinen, että prosessi etenee. Ja tyytyväinen, että laitoin homman liikkeelle jo nyt, sillä tämä on pitkä prosessi, jossa saattaa joutua jonottamaan moneen kertaan vuoroaan. Tuntuu ihanalta, että olen askeleen lähempänä haavettani toisesta lapsesta! Minusta tuntuu oikealta saada toinenkin lapsi yksin, sillä yksinhuoltajuus tuntuu minulle luontevalta. Tämä on se vanhemmuus mihin minä olen kasvanut ja siihen olen myös tottunut. Eikä tämä poissulje sitä, ettenkö joskus voisi vielä saada lasta parisuhteessa, jos se olisi molempien toive.
-Iida
Lue tai kuuntele postaukseni
En enää haaveile entisistä haaveistani
KUVAT: Leena Waren
25 kommenttia
Hienoja ja hyvin perusteltuja ajatuksia! Entä jos saman tekstin kirjoittaisi lapsen näkökulmasta? Onko lapsella oikeus isään? Pitäisikö olla, lähtökohtaisesti?
Kiitos! Lapsella on oikeus toki molempiin vanhempiin, elatukseen, perintään ja huolenpitoon. Siksi Suomessa isyys tunnustetaan neuvolassa tai myöhemmin lastenvalvojalla. Naisparien ja itsellisten äitien lapsilla on oikeus tietää solujen lahjoittaja, eli heillä on oikeus saada tietää geeniperimänsä. Se ei toki ole sama kuin oikeis isään. Mutta onko se tosiaan tarpeellista? Voiko olla kaksi äitiä? Voiko olla kaksi isää? Voiko olla yksi isä tai äiti ja lisänä muu aikuinen? Onko isä sama kuin biologinen isä?
Aivan ihana postaus! Mulla juuri sellainen tilanne etten tiedä lähteekö mies vai jääkö, joten kannusti itseänikin se että yksin selviää jos siihen päätökseen tullaan!
Mukavaa toukokuuta!?
https://jasukuvaa.blogspot.com/
Hei kiitos kovasti ja voimia tilanteeseesi <3
Kiinnostava aihe. Minusta on yllättävä ja vähän outokin tuo vaatimus, että ei saa olla ollut parisuhteessa vuoteen. En ihan käsitä mistä tuollainen vaatimus on keksitty!
Joo se on jännä! Käsittääkseni vedotaan eettiseen päätökseen tässä, mutta täytyy ottaa selvää!
Ihana kuulla tästä matkasta. Toivottavasti prosessi etenee myötätuulessa. Lapset on ihana asia. <3
Kiitos!
Onnea hedelmöityshoitoihin, Iida! Todella hienoa, että lähdet rohkeasti kulkemaan kohti unelmaasi. Olen itsekin miettinyt toisen lapsen hankkimista yksin, mutta olen huomattavasti sinua vanhempi, joten mahdollisuudet sen toteutumiseen ovat heikot. Jos olisin nuorempi, tekisin ehdottomasti kuin sinä. Lapset ovat elämän tärkeimpiä asioita ja miksi odotella, kun hedelmällisyys vain laskee ja voimavaratkin heikkenevät vanhetessa. Olet esimerkilläsi hienosti tuonut tätä perhemuotoa esiin ja poistanut yksinhuoltajuuteen liittyvää häpeää. Miksi tosiaan hävetä! Lapset ovat ihana asia. Ja ovatpa ne saaneet alkunsa hedelmöityshoitoklinikalta, yhden illan suhteesta tai avioliitosta, ne ovat yhtä arvokkaita ja rakkaita. On vanhanaikaista ajatella, että lapsia pitäisi syntyä vain avioliittoon. Ihmiset ovat erilaisia ja kullekin sopii oma perhemuotonsa. Sinä olet selvästikin sinut yksinhuoltajuuden kanssa ja sen takia niin hyvänä esimerkkinä meille muille. Kiitos aivan mahtavasta blogistasi! ❤
Kiitos aivan ihanasta kommentista!
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta!
Melkoinen matka, siitä on mukava lukea…
Minna
Kiitos Minna <3
Onnea tälle mielenkiintoiselle matkalle, toivotaan että kaikki sujuu hyvin ja raskautuminen onnistuu vaivatta. Toki sitä toivoo kaikille lasta haluaville mutta tässä tyylissä ei kuitenkaan yritysmahdollisuuksia ole rajattomasti.. Joten erityisen paljon tsemppiä. Itse sain esikoiseni itsellisenä äitinä inseminaation avulla vuonna 2018 eräällä yksityisklinikalla. Sielläkin oli tarkat alkuhaastattelut ja terveydentilan selvitykset mutta mitään lähetteitä ei tarvinnut eikä ollut muistaakseni mitään puheita parisuhteeseen liittyvistä vaatimuksista. Eikä hintakaan päätä huimannut, mutta hienoa kuitenkin että näitä tehdään nykyään myös julkisella puolella 🙂 Toivon ettet joudu liian suureksi ’lihamuuriksi’ julkiseen keskusteluun itsellisen äitiyden itsekkyydestä vs lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin yms. Muutamien aiheeseen liittyvien artikkeleiden kommenttikenttä ollut viime aikoina hurjaa luettavaa. Ehkä tämä yleinen maailmantilanteesta johtuva ahdistuneisuus ja kaikkien mahdollisten keskustelujen polarisoituminen näkyy näissäkin kärkkäinä mielipiteinä. Onneksi omassa lähipiirissäni kaikki ovat ottaneet äitiyteni mutkattomasti vastaan, eipä niille kasvottomille nettikommentoijille kannata liikaa painoarvoa antaa. Jos joskus kaipaat vertaistukea tai muuta ajatuksenvaihtoa, voi minulle laittaa sähköpostia 🙂 Ollaan aika samanikäisiä
Tämä on nyt varmaan tyhmä kysymys, mutta mistä ne siellä hoidoissa voivat tietää, että onko parisuhteen päättymisestä yli vai alle vuosi? Kuka tahansa voi sanoa että parisuhde on päättynyt vuosi sitten, vaikka todellisuudessa se olisi päättynyt viikko sitten. Tuskin he alkavat mitään someprofiileja seulomaan, että milloin facebookissa on ilmoitettu suhteen päättymisestä 😀 Vai luotetaanko tässä vain ihmisten rehellisyyteen?
No jep jep? kyllähän tää jokaisen ns omatunnolle jää
Mites toi sun BMI, ei taida jäädä vaaditun 35 rajan alle? Lihavuus myös heikentää hedelmällisyyttä ja voi aiheuttaa komplikaatioita raskaudessa.
Asiahan ei sinulle kuulu, vaan minua hoitaville ammattilaisille? kannattaa spekuloida vaan omaa painoaan ja jättää muiden painojen spekulointi kokonaan.
Ihanan rohkeaa toimintaa ?
Onko nämä julkisen puolen hoidot edullisempia kuin yksityisen?
Kyllä on 🙂
Anteeksi mutta tiedätköhän sä nyt ihan mihin olet ryhtymässä? 😀 Kahden pienen lapsen äitinä on todella rankkaa, vaikka olisi puolisokin koko ajan tukena ja erinomaiset tukiverkostot. On todella uuvuttavaa itsellekin vastata kahden pienen tarpeisiin, ja voin vain kuvitella, miten raskasta se on, jos on yksin vastuussa lähestulkoon 24/7. Entä jos toisellakin lapsella on allergia/refluksi? Jos vauva huutaa tuntikausia illalla ja yöllä, sinä ja Eemi ette nuku, miten ajattelit selvitä? Vauvan syntymä on myös isosisarukselle valtava shokki ja ennen kiltistä ja helposta lapsesta voi tulla yöitkijä/osoittaa mieltään kun sinä hoidat vauvaa tms. Samoin noin pientä ei voi oikein luottaa vauvan kanssa. Pelkän vauvan kanssa on helppoa, senkun laitta sitteriin ja tekaisee nopeat kotityöt / käy suihkussa tms. Pelkän taaperon kanssa on helppoa myös kun se osaa jo leikkiä itsekseen, on hyvä rytmi jne. Mutta yhtälö kahden kanssa on ihan eri. Mutta ei sitä vauvaa uskalla jättää sitteriin taaperon kanssa ja painua itse suihkuun tai edes kääntää selkää! Ja ennen itsenäinen taapero voi ”taantua” huomionkipeäksi hurrikaaniksi. En tosiaan tarkoita olla lannistava, mutta kannattaa todella tarkkaan harkita omat voimavarat ja myös se, mikä lapselle/lapsille on oikein ja parasta. Itse suren jo nyt kun ei millään voi olla läsnä ja antaa tarpeeksi esikoiselle, ja toki vauvakin saa paljon vähemmän huomiota kuin esikoinen vauvana, ja mulla on sentään erittäin osallistuva lasten isä pitkällä kesälomalla kotona! Voitko oikeasti tarjota kahdelle pienelle lapselle totaali-yh:na sen, mitä he ansaitsevat, kaiken sen huomion ja läsnäolon? Mietin vain, että oletkohan unohtanut jo kuinka rankkaa sen vauvan kanssa oikein on varsinkin kun ei voi imettää vaan pitää puljata pullojen ja korvikkeiden kanssa..? Vauva huutaa nälkäänsä yöllä kun sinä lämmität korvikkeen, Eemi herää siihen ja kohtaa huutaa myös. Syötä siinä vauvaa samalla kun yrität rauhoittaa huutavaa esikoista. Ja pelkän vauvan kanssa voi nukkua vaikka puolille päivin, mutta esikoisen takia on pakko pitää tietty rytmi yllä ja nousta sängystä tiettyyn aikaan vaikka olisi koko yönä saanut vain torkahtaa kaksi minuuttia. Vaikka muuten kaikki menisikin hyvin, voi väsymys viedä finaaliin. Joskus todellisuus on karumpi kuin se että saisi vain toteuttaa unelmiaan ja kaikki menisi mukavan vaaleanpunaisesti…
Oliko tämä tarpeellinen kommentti?
Luuletko, ettei tälläiset asiat käy mielessä? Todellisuudessa ne eivät estä minua. Voimme aina muuttaa äitini luokse ja hän on toiveen esittänytkin, jolloin kolmen kerroksen omakotitalossa voi tehdä myös hyvät nukkumajärjestelyt kaikille. Että puolestani ei tarvitse huolehtia, kiitos vain?
Järkyttävä kommentti ylhäällä. Jos jollain ei ole voimavaroja ja kykyä pyörittää arkea yksin, ei tarkoita, etteikö jollain toisella olisi. Mitä, jos kommentin jättäjän puoliso menehtyisi yllättäen/äkillisesti? Kyllähän siinäkin tapauksessa jotenkin vaan kaikesta selvitään, ihminen on ihmeellisen sopeutuva otus.
Pärjäät Iida varmasti ihan älyttömän hyvin ja lapsesi saavat tasapainoisen ja onnellisen lapsuuden. Olet hurjan rohkea ja tiedät itse parhaiten mihin olet ryhtymässä. Tsemppiä syksyyn!
Kiitos sun sanoista <3
Kiitos ihanasta ja inspiroivasta kirjoituksesta! Olen itse samassa tilanteessa, mutta 10 v vanhempi. Sain hoidoilla esikoisen itsellisesti ja pohdin toista. On ollut niin ihanaa vauvan kanssa! Naurattaa nuo mielensäpahoittajat/kauhistelevat yllä. Hyvät tukiverkot kun on ja tasapainoinen taloudellinen tilanne sekä asenne kohdillaan, niin hyvin pärjää – paremmin kuin nuo puolisonkin avun kanssa ahdistuvat! 😀