Siinäpä vasta on ongelma. Olen nyt pohtinut sitä, että tulisiko deittisovelluksissa ja sivustoilla kertoa lapsesta vai ei. Olen käynyt asiasta myös todella hyvää keskustelua muutamankin eri miehen kanssa.
Minä kerron heti profiilissani, että minulla on lapsi. Se on toki vaikuttanut siihen, ettei juuri kukaan lähesty minua, eikä Tinderissä tule matchejä. Jos taas en mainitse lapsesta profiilissani, kannatus on heti parempi. Mutta silloin koen jotenkin huijaavani. Lapsi on elämässäni ja hänellä on iso rooli siinä.
Ajattelen, että haluan olla heti alkuun rehellinen. Haluan sellaisen miehen, jolle heti alkuun lapsi on ok. Toisaalta taas miehelle lapsi saattaakin olla ok, kun on ensin tutustuttu ja sitten kertoo asian. Jos kerron lapsesta heti profiilissani, en edes pääse tutustumaan, kun minut heti tyrmätään.
Muistan itseni ennen lasta. Ohitin aina ne miehet, jotka kertoivat olevansa isiä. Halusin miehen, jolla ei ole lapsia, jotta meidän yhteinen lapsi olisi molempien ensimmäinen. Lisäksi pelotti millaiseen rooliin ja uusperhesotkuun sitä voisi joutua. Ja kamala entinen exä, jonka kanssa sitten asioida, ei kiitos. Joten ymmärrän nyt vuorostani hyvin niitä miehiä, jotka ohittavat minut. Jos vaihtoehtona on kiva nainen ilman lasta ja lapsella, niin he valitsevat sen, jolla ei ole lasta.
Onhan se myös fakta, että lapsi, varsinkin yksinhuoltajan lapsi, vaikuttaa kielteisesti deittailuun. Ei oikeastaan ole mahdollista lähteä spontaanisti treffeille eikä tosta noin vaan reissuun, retkelle tai mihinkään matkalle.
Kuten sanottu, kaksi piippuinen juttu! Juttelin viestein miehen kanssa, joka tiesi minun lapsestani. Hän kyseli niin tarkkoja kysymyksiä vanhemmuuteen liittyen, että kysyin onko hänellä itsellään lapsi. Oli hänellä kaksin kappalein. Hän oli ollut siitä viikkoja hiljaa ja senkin jälkeen hän sanoi, että olisi halunnut kertoa sen vasta, kun tunnetaan paremmin.
Juttelin toisen miehen kanssa, jonka Tinder profiilissa taas kerrottiin heti lapsesta, kuten omassanikin. Heti se oli iso yhdistävä tekijä ja juttua riitti. Hän kertoi, että sillä on todella suuri vaikutus naisiin, jos lapsista kertoo. Silloin on turha odottaa matchejä. Kiinnostus loppuu siihen. Jos lapsen jättää profiilista pois, saattaa treffeillekin päästä. Samaistun hänen kertomaan, vaikka se tavallaan onkin surullista.
Juttelin vielä asiasta miehen kanssa, jolla ei ollut lapsia. Hän kertoi, että lapsi on todellinen turnover miesten keskuudessa yleisesti, eikä se ole mikään salaisuus. Hän kertoi tekevänsä itse sen osilta toisin ja haluavansa antaa mahdollisuuden, sillä eihän lapsi määritä ihmistä itseään.
Mitä te olette mieltä, olisi mielenkiintoista kuulla!
-Iida
LUE MYÖS
Se kenestä kiinnostumme ei ole sattumanvaraista
KUVAT // Nuppukuvaus
24 kommenttia
Mielenkiintoista pohdintaa. Itselle edelleenkin olisi iso kynnys alkaa deittailla jonkun kanssa kenellä on lapsi, vaikka itsellänikin on yksi. En tiedä mistä se johtuu -ehkä nimenomaan etten jaksa olla tekemisissä epäsuoraan tai suorasti jonkun eksän kanssa, enkä tykkäisi uusperhekuviosta. Itse naisena olen kokenut, että kun olen lähes yh (isä näkee lasta noin kerran kuussa, eikä muuten osallistu), niin se on vähemmän pelottavaa, kun jos olisi jokin muu systeemi. Me myös erottiin lapsen isän kanssa, kun lapsi oli vielä vauva, joten miesten on helpompi tulla siihen ja ottaa jokin tärkeä rooli.
Myös olen huomannut kulttuurien vaikuttavan asiaan. Eurooppalaiset miehet ovat paljon kielteisempiä suhtautumisessan kuin vaikkapa afrikkalaiset ja aasialaiset miehet. Heitä (yleistän kokemuksien ja tuntemieni ihmisten kokemusten perusteella) ei haittaa yhtään, että on lapsia – päinvastoin saattavat olla lapsista iloisia ja innoissaan.
Kiitos kommentista ja sun ajatuksista! Se on jännä, ajattelen itsekin, että mielummin mies, jolla ei ole lapsia, koska haluan itse vielä lisää lapsia. Ja lapsia omaava ei ehkä halua enempää. Aivan tyhmä oletus. Mutta kaikkea sitä miettii! Ja kulttuureilla on varmasti vaikutusta.
Niin totta! Ja mieti, olisihan se helpompaa sen kuvion pyörimisen kannalta, että miehellä ei olisi vielä lapsia. Tällöin mies voi olla isä esikoiselle ja sitten voi tulla vielä lisää yhteisiä lapsia. Ei ole sellanen perinteinen uusioperhekuvio, kun toisella ei niitä lapsia ole ennestään. Uskoisin, että perhe tuntuu tuollain enemmän perheeltä.
Hmmm. En ole koskaan ollut Tinderissä eikä kumppanin etsiminen ole ajankohtaista, vaikka sinkku olenkin, mutta eka ajatus miehestä, jolla on lapsi(a), saattaisi ehkä olla jotakin tyyliin ”en tule koskaan olemaan hänelle tärkein ihminen maailmassa”ja sitten jäisi tutustumatta. Toisaalta taas kun katselee miehiä, jotka ovat luontevasti lastensa kanssa, heistä saa jotenkin tosi luotettavan ja turvallisen mielikuvan ja se vähän houkuttelee. En osaa sanoa, miten suhtautuisin jos seuraavalla kiinnostukseni kohteella olisi lapsi. Haluaisin väittää, että se ei olisi minulle välitön turn off.
Mielenkiintoista, mutta siis totta tavallaan. Ainakin omalla kohdalla lapsi on tärkein, mutta lapsi on lapsi eikä aikuinen. Eli tärkeä aikuinen on eri asia ja tuo eri sisältöä kuin lapsi. Mutta on se lapsi hieman haasteita lisäävä.
En kertonut heti tavatessani uuden miehen, että minulla on lapsi. Annoin aikaa tutustumiselle ja kiinnostumisen syttymiselle ennen, kuin kerroin lapsesta. Toki siis en pimittänyt sitä kovin kauaa vaan olisko ollut kolmansilla treffeillä kerroin. Mies suhtautui hyvin ja nyt ollaan 10v oltu yhdessä ja 4 yhteistä lasta myös menossa mukana. Itse en halunnut tulla leimatuksi yh-äitiyden vuoksi vaan halusin, että saisin edes mahdollisuuden tutusta muihin kuin niihin miehiin, jotka ajattelevat yh:tä helppona.
Todellakin pistän ruksia joka ikiselle miehelle jolla on lapsia. Ja mielestäni on suorastaan valehtelua olla kertomatta jälkikasvusta, sillä kyseessä on kuitenkin niin tärkeä osa elämää. Haluan itse saada lapsia, ja siksi ruksia jokaiselle jolla on jo lapsia. En halua uusioperhettä ja toisaalta en halua kiintyä toisen ihmisen lapsiin jotka minun elämästäni voidaan viedä naps tuosta vaan pois jos parisuhde päättyykin. Äitipuolena ei voi kuin hävitä.
Itse kertoisin heti tai vähintäänkin toisella tapaamisella lapsesta. Kokisin sen huijauksena, jos mulle ei mies kertoisi ja ehdittäisiin tapailla.
Hei .
Kommentoinkin Iida jos sun Ig storyyn ja sit huomasin tän postauksen aiheeseen liittyen .
Olen siis itse eronnut vuosi sitten avioliitosta ja 29v yksinhuoltaja. Oon sen jälkeen tapaillut kahta miestä ja treffaillu yhtä ja kenellekään ei ole ollut ongelma että mulla on lapsi ! Kahdella näistä miehistä ei ole omia lapsia, ja molemmat suhtautui alusta lähtien huippuhyvin siihen että oon äiti ja vielä yksinhuoltaja ja oli vielä valmiina ottamaan pojan elämäänsä mut itse en ollu siihen valmis . Kolmatta näistä miehistä (hänet tapasin tinderissä ja kerroin heti että mulla on lapsi) tapailen edelleen ?
Mulla Oli todellakin eron jälkeen sellanen olo että kukaan ei varmasti ikinä tuu haluamaan yksinhuoltajaa ja jään yksin mutta kokemus on ollu itseasiassa täysin päinvastainen! Eli kyllä varmasti löydät sen oikean , et vaan oo tavannut sitä sopivaa!
Mä seurustelin vajaa 3 vuotta miehen kanssa jolla oli lapsi. Ja se kamala ex. Ja viikko-viikko -systeemi, eli kaikki asiat pyöri tosi vahvasti sen lapsen, exän, exän perheen ja kaiken säätämisen ympärillä.
Koko kuvio oli oikeasti tosi raskas. Ja minun rooli siinä oli kaikkein paskin. Ei kukaan oikein jaksanut kysellä että miltä minusta tuntuu, vaan olin vain sivuroolissa koko siinä rumbassa.
Nyt kun olen eronnut ja tapailen uusia miehiä, niin en edes vaivaudu treffaamaan ketään sellaista jolla se lapsi on. Jotenkin traumatisoiduin siitä kuinka raskasta se kaikki oikeasti voi pahimmillaan olla. Kun minä lapsettomana ihmisenä ryhdyn suhteeseen, haluan että olemme samalla viivalla. Hän on minulle se ykkönen ja minä olen hänelle. Ei lapsia, exiä, pahaa mieltä ja säätöä.
Mä oon joskus pohtinut, et miksi naisten on usein hankalampi hyväksyä miehen lapsia. Tunnistan itsekin sen, että ajatuksena mies, jolla ei olis lapsia olis ”helpompi” kuin mies jolla on lapsia. Toisaalta mä koen aikanaan sinkku- ja Tinder-aikoinani, että jos toisella ei ole lapsia se ei myöskään saa kiinni millaista elämä lapsen kanssa on. Tähänkin varmasti myös vaikuttaa lasten ikä– jos uusi kumppani tulee mukaan lapsen ollessa taapero, on se ihan eri kuin se, että lapsi on jo koululainen.
Tohon, että jos miehellä on jo lapsia ei halua lisää. Sekin on musta asia mitä kannattaa heti selvitellä. Mä aikanaan koin, että en voi deittailla 30v miehiä joilla ei ole lapsia, koska en halua lisää. Eikä tossa voi mitään kompromissia tehdä. Tosin tässä mieli onkin sit nykyisen kanssa muuttunu, mut alunperin meillä oli linja, että ei pakkoa tehdä lasta yhdessä kun kummallakin jo on.
Mulla on uusperhe, jossa on mun lapsia ja miehen lapsi, molempien exät kuvioissa ja yhteinen lapsi tulossa. Ei varmaan helpoin paketti, mutta en mä tätä muuhunkaan vaihtaisi. Tavallaan sekin, että kun itsekin on jonkun ex-vaimo, ei osannu alunperinkään ajatella et varmaan mun nykyisen miehen ex on jotenkin ihan hirvee ex-vaimo… en mä itsekään koe olevani hirveä vain siksi, että olen jonkun exä.
Itse kysymykseen, musta lapsesta pitää kertoa heti. Mun tapauksessa toinen lapsistani on myös erityislapsi, sen kertominen oliskin sit jo ihan hirveen hankalaa. Tältä mä ”vältyin”, koska dg. on saatu vasta sit jo parisuhteen synnyttyä.
Mielenkiintoisia juttuja nää 🙂
On ihan eri asia olla nuori sinkkuäiti kuin nelikymppinen sinkkuäiti. Nuorena sinkkuäitinä törmäsin jatkuvasti siihen, että mitään vakavampaa suhdetta oman ikäiset miehet eivät kanssani halunneet lasteni takia. Kyllä se kirpaisi. Sitten tapasin itseäni kymmenen vuotta vanhemman miehen vähän päälle kolmekymppisenä, jolle asia ei ollut mikään ongelma vaikka hänellä ei omia lapsia ollutkaan. Saatiin myös yhteinen lapsi. Nyt kun seuraan omanikäisten (olen 41v) sinkkuäitikavereiden deittailua, ei lapset todellakaan ole mikään ongelma, suurimmalla osallahan niitä tässä iässä jo on.
Jännä, että juuri kirjoitit aiheesta, koska ystäväni kanssa puhuimme viime viikolla asiasta. Hänellä on tinderissä profiili, jossa ilmoittaa kahdesta lapsestaan. Kuitenkin hän viestitteli erään miehen kanssa, joka ei ollut tinderissä ja hienosti keskustelu eteni. Sitten ystäväni ohimennen mainitsi lapsistaan ja mies oli heti että wow wow, ei onnistu.. Ystäväni ihmetteli tätä ja tulimme siihen tulokseen, että hän ennemmin pitää tämän tiedon profiilissaan, mikä sitten ”karsii” ne yhteydenottajat, jotka eivät lapsista välitä 🙂
Olen itse tavannut ”yh:na” deittaillessani miehiä joille lapsi / lapset on ollut totaalinen nou, ja sitten niitä joille lapset on ihan ok, pääosin sanoisin että omalle kohdalle osui aikanaan enemmän niitä joihin lapset vaikutti negatiivisesti. Joku mies joskus sanoi, että olisi helpompi ajatella parisuhdetta naisen kanssa joka olisi totaali yh, näin ei mukana tulisi sitten myös lasten isää ja sitä kautta ei kokisi itseään ehkä niin ylimääräiseksi. Mutta mielipiteitä on yhtä monia kun meitä ihmisiä. Ja mielipiteetkin voi aina vähän muuttua. Itse päädyin yhteen lapsettoman miehen kanssa ja saimme sitten vielä yhteisen lapsen eli elämme uusperhe-elämää sen kaikki iloineen ja haasteineen:) Hyvää syksyä sinulle ja pojallesi!
Hei!
Oma kokemus on hyvin erilainen niin oli pakko tänne kirjoitella! En laittanut tietoa lapsesta profiiliin mutta otin asian aina heti esiin kun mahdollista keskustelussa. Somesta myös pystyi pällistelemään kuvia mistä kävi selkeästi ilmi että olen äiti.
En saanut kertaakaan no go:ta lapsesta johtuen. Kaikille oli selvää alusta asti mikä paketti kyseessä ja joitain kiinnosti lyhyempi tuttavuus, joitakin pidempi. En minäkään tiennyt kenen kanssa haluan enemmän ja kenen kanssa en.
Itselle oli hyvä asia että aikaa treffeille on hyvin rajatusti, pystyi tarkastelemaan että kenen kanssa jaksoi viestitellä kohtaamiseen asti.
Jonkun verran treffejä, tapaamisia, hyviä ja huonoja. Nyt seurustelen miehen kanssa jolla ei todellakaan ollut suunnitelmissa uusioperherumba. Molemmat löysivät toisesta jotain mistä ei halua päästää irti ja tässä sitä nyt mennään!
Uusperhe on aina haastava. Mutta se lapsi pitää sanoa heti. Sun paketissa tulee aina myös lapsen isä ja teidän entinen suhde ja voi olla hyvin raskasta uudelle kumppanille. Lisäksi ulkopuolisuuden ja mustasukkaisuuden tunteet ovat aina läsnä, mutta se riippuu ihmisestä miten vahvasti kokee ne. ?
Minusta sun kannattaa iloisesti ja itsevarmasti se ilmoittaa, ja sanoa se, että vaikka lapsi on ykkösjuttu niin se ei voi viedä miehen paikkaa! Että kaipaat kunnon miestä ja romanttista suhdetta. Mies haluaa olla tarpeellinen ja joku kypsä mies voi innostua tuosta. Miten kovasti hän voisi olla avuksi ja saisitte oman perheen. Koita tuolla tavoin positiivisen kautta se pukea ? Ole sujut sen kanssa, tuossa on hyviäkin puolia joita aikuinen mies voi nähdä!
Paitsi et Iidan tapauksessa ei tule mitään ex-miestä eikä entistä suhdetta, joka on ainakin mun mielestä parempi lähtökohta uudelle suhteelle. Siinä on vain lapsi, ei muita. Siks musta on yksinhuoltajana helpompi löytää kumppani, ku jollain viikko-viikko -systeemillä.
Tulee lapsen mukana myös lapsen isä, vaikkei isä olekaan elämässä tai suhde äidin kanssa ei ole ollut vakava. Poika on toisen miehen lapsi.
Samaa mieltä tuosta, että se voi olla helpompi noin kuin että isä olisi tekemisissä. Lapsi ei puhu isästään jne. Mutta kahden keskistä aikaa Iida ja mies tarvitsee ja hoitoapua silloin 🙂
Joo se on totta. Mut mielestäni miehen pitää osata hyväksyä lapsi ja rakastaa häntä, jos rakastaa hänen äitiään. Tai siis vain sellainen mies voi olla naisen kanssa, jolla entuudestaan lapsi. Ja tosta kun Iidan poika pikkuisen kasvaa, niin voi jo hyvin alkaa viettään joitain öitä mumminsa luona. Siinä on sitten kahdenkeskistä aikaa.
Jep, ja voi jo yksi vuotiaskin olla yhden yön erossa äidistä. Ihan ydinperheissäkin vauva saattaa olla parikin päivää mummolassa. Tulee erilaisia menoja jolloin vanhemmat katsoo niin parhaaksi.
Niin totta, toivotaan et löytyy kiva ja kypsä mies tuohon ?
Itse suhtaudun niin että lapsesta tulisi kertoa heti profiilissa tai viimeistään kolmansilla treffeillä. Minulle ei ole ongelma onko kumppani ehdokas yh vai lapseton, jos tunteet ja kaikki vaan osuu kohdalleen niin se on menoa on lapsia tai ei, lapsissa on kumminkin puolet sitä uutta ihanuutta joten lapsiinkin tulee ajan kanssa vahvat tunteet. Uusio perheessä on haasteensa, suuret tai pienet riippuen siitä mitä kohdalle osuu. Kuitenkin kumppani voi olla kaikkien haasteiden arvoinen, tai vain rupisammakko. Jokainen meistä on tutustumisen arvoinen, sen huomaa kyllä kun oikea loksahtaa kohdalle.
Itse kerroin heti. Lapsi on niin merkittävä tekijä elämässä ja lapsen saamisen jälkeen aikakin niin kortilla,että itsestäni tuntui ajan tuhlaukselta käyttää yhtään hetkeä sellaiseen henkilöön,joka mahdollisesti ei sitten haluaisikaan mitään lapsen takia. Hyvin toimi. Miehestäni tuli yksi merkittävä aikuinen lapseni elämään lisää ja nyt kun poikani on jo aikuinen,he ovat erittäin läheisiä ja tekevät paljon juttuja myös kahdestaan.
”Nuorten” markkinoilla varmasti onkin näin. Silloin on eri elämänhaaveet, lapset ovat monella vielä tekemättä, ja niitä halutaan. Tällöin etsitään siihen elämänvaiheeseen sopivaa kumppania. Itse olen sinkkumarkkinoilla 40+-vuotiaana. Etsin nimenomaan isää, joka on jo lapsensa tehnyt, ja joka ei halua niitä enempää. Nuorena ei mulle isät kelvanneet, koska halusin lapsia, mutta en uusperhettä. Sillä hetkellä, kun tiesin oman lapsilukuni olevan täynnä, muuttui kriteerit. En missään tapauksessa ottaisi enää itseäni nuorempaa ja lapsetonta, koska pelkäisin lapsihaaveiden nousevan esille. Sellainen lapseton kelpaisi, joka on satavarma, ettei halua lapsia.
Kolmen lapsen yksinhuoltajana en etsi isäpuolia, mutta lasten olemassaoloa on sen verran vaikea piilottaa että parempi pelata kaikki kortit heti kättelyssä. Toki tähän vaikuttaa myös ikä: 34-vuotiaana lähes kaikilla on historiaa ja harvalla kuvitelmat siitä, että olisi toisen ensimmäinen kumppani tai perhekokeilu. Kirjoitin aiheesta myös omaan blogiin: periaatteennainen.com/2019/10/15/mutsi-markkinoilla/ .