Home » Hyvästit tuteille!

Hyvästit tuteille!

by Iida Åfeldt

Eemi meni mummille yöksi yhtenä iltana jokunen viikko sitten. Kun olin päässyt kotiin, sain puhelimeeni viestin, että tuttia ei löydy. Tajusin unohtaneeni sen omaan käsilaukkuuni ja lähdin toimittamaan sitä. Jätin tutin oven ulkopuolelle, jottei Eemi näkisi minua uudelleen. Myöhemmin äitini laittoi viestin, että Eemi oli nukahtanut ilman tuttia.

Aamulla menin hakemaan  häntä ja tutti oli pysynyt poissa. Silloin päätin, että elämä tuttien kanssa loppuu siihen.

Eemi on syönyt tuttia ihan ensimmäisistä elinpäivistään asti. Olin jo raskausaikana päättänyt, että otan kaikki keinot käyttöön, jotka voivat helpottaa arkea vauvan kanssa. Tiedän, että monet eivät halua vauvan syövän ollenkaan tuttia, mutta itselläni ei ollut asiaan jyrkkää näkemystä kumpaankaan suuntaan. Tarjosin tuttia ja hän otti sen vastaan.

Puolentoista vuoden aikana tutista tuli valtavan tärkeä. Ei vain Eemille, vaan myös minulle. Se pelasti minut niin monta kertaa ja vapautti käteni hetkeksi. Se tuuditti vauvan uneen monet kerrat, kun mikään muu ei auttanut, se rauhoitti vauvaa ja piti hänet tyytyväisenä, jotta sain ruoan syötyä ja niin paljon muuta. Sen turvin voitiin matkustaa julkisilla rauhassa ja käydä kaupassa ilman itkua, huutoa ja kitinää. Tutti toi Eemille turvaa ja lohdutusta. Sen turvin hän oli hyvällä mielellä hoidossa ja sen turvin hän aloitti päiväkodin. Se auttoi uusien ja jännittävien tilanteiden yli, toi lohtua muuton jälkeen ja auttoi rauhoittumaan uuteen taaperosänkyyn. Viime aikoina hänelle ei enää riittänyt yksi tutti, vaan ainakin viisi! Yksi suussa ja kaikki muut käsissä ja sitten hän nukahti. Pikkuvauva-ajan jälkeen se on ollut käytössä unille ja istumista vaativissa tilanteissa esim. matkoilla ja “hetätilanteissa”, kuten kipeänä tai uusissa ympäristöissä.

Tuttipullo ei ollut Eemille selvästikkään niin tärkeä kuin tutti. Tuttipullo jäi päivittäisestä käytöstä pois noin 1v 4kk ikäisenä. Hän vain kieltäytyi siitä toistuvasti, jolloin lakkasin tarjoamasta maitoa tuttipullosta. Vielä päiväkodin alettua hän joi aamu- ja iltamaidon tuttipullosta. Olin todella huolissani, että saako hän tarpeeksi nestettä, kun maitoannokset vähenivät, mutta kaikki meni hyvin itsestään ja hän oppi nopeasti juomaan mukista sekä pillipullosta.

Olisimme hyvin voineet luopua tuttien käytöstä jo aiemminkin, mutta en vain halunnut luopua tutin tuomista eduista. Tutti helpotti elämää ja erityisesti nukahtamista unille ja unien jatkamista, jos Eemi sattui öisin tai aamuyöstä heräämään. En todella ollut valmis luopumaan kokonaisista öistä ja itsenäisistä nukahtamisista. Pelkäsin tutista luopumisen vievän ne mukanaan. Tutti vaikutti olevan lapselleni niin tärkeä, että pelkäsin mitä kaikkea siitä luopuminen voisi tuoda mukanaan. Omat voimavarani eivät riittäneet vierotusprojektiin, vaan koin helpommaksi elämän tutin kanssa. Lisäksi alkuvuosi oli yhtä muutosta, päiväkodin aloitus, muutto ja uusi sänky. En tietoisestikkaan ajatellut viedä tuttia lapseltani samaa aikaa, kun jotain muuta suurta tapahtuu.  Oikeastaan en edes ajatellut, että olisimme luopuneet siitä vielä. Minun puolestani hän olisi voinut vielä syödä tuttia. Usein suositellaan tutista luopumista kahden vuoden ikään mennessä, viimeistään kolmen vuoden ikään. Tutti jatkuvassa käytössä viivästyttää puheenkehitystä ja lisäksi  se vaikuttaa purennan kehitykseen.

Nyt yhtäkkiä minusta tuntui, että jaksan olla johdonmukainen. Jaksan ottaa vastaan mitä ikinä tapahtuukaan, kun tuttia ei ole. Eemi kysyi tutista muutamana päivänä. Kerroin, että kaikki tutit jäi mummille, kun hän oli siellä yökylässä. Eli valehtelin hänelle törkeästi. Hän hyväksyi vastauksen, eikä enää kysellyt. Hän ei ole sen koommin niitä kaivannut, se unohtui nopeasti. Oikeasti olen ihan järkyttynyt miten helpolla pääsin, sillä olin odottanut paljon pahempaa. Eemin nukahtaminen on tosin kestänyt pidempään. Tuttia korvaa nyt harso ja pehmolelu ja niiden merkitys kasvoi roimasti. Niitä ei sovi nyt unohtaa! Ensimmäisinä päivinä tein huomion, että lapseni puhuu paljon enemmän, kun hänellä ei ole tuttia. Vaikka tutti oli käytössä vain nukahtamiseen, niin silti puhetta alkoi ryöpytä. Lisäksi juuri nukkumaan käydessä tulee valtavaa tarinointia. Tunsin tietysti syyllisyyttä siitä, olin ollut hänen puheen kehityksen esteenä, kun en ollut jaksanut vierottaa häntä tutista aiemmin.

Huomasin, että tutti oli selvästi tärkeämpi minulle kuin omalle lapselleni. Luulin sen olevan hänelle todella tärkeä, mutta hän unohti sen nopeasti. Hän sopeutui uuteen todella hyvin. Minä sen sijaan olen kaivannut tuttia nopeuttaakseni hänen nukahtamistaan. Olisin halunnut tyrkätä tutin suuhun hiljentääkseni hänet kauppareissulla. Mutta pysyin lujana ja johdonmukaisena. Ei tuttia on ei tuttia. Minulle tutista luopuminen oli vaikeaa siitäkin syystä, että vauva on poissa nyt virallisesti, vaikka eihän hän ole vauva ollutkaan aikoihin, mutta te tiedätte mitä tarkoitan! Nyt olimme kuitenkin molemmat valmiita tähän, olimme kesälomalla, minä olin. kerännyt voimia ja Eemi oli saanut tankata läheisyyttä, elämä oli tasaista.

VINKIT TUTISTA LUOPUMISEEN

  • Tutista voi luopua pikkuhiljaa. Luopukaa ensin päiväkäytöstä ja sitten yökäytöstä.
  • Ole johdonmukainen. Usein tekee mieli antaakin tuttia ja se vain hämmentää lasta. Jos olette päättäneet luopua tutista, pysy päätöksessä.
  • Jos luopuminen pelottaa, suunnittele se sellaiseen ajankohtaan, että sinulla on voimavaroja riittävästi.
  • Älä luovu tutista silloin, kun lapsen elämässä tapahtuu jo muita suuria muutoksia, kun päiväkodin aloitus tai sisaruksen syntymä.
  • Tunnet lapsesi, joten mieti millainen tapa toimii hänellä. Viedäänkö tutit eläintenpoikasille metsään, ystävän koiranpennulle, vaihdetaanko tutit lelukaupassa leluun vai leikataanko tuttien päät rikki ja annetaan lapsen ihmetellä niitä rauhassa, kunnes on valmis laittamaan ne roskiin? Osa lapsista voi jo ymmärtää sadunomaisuutta ja lähteä mukaan aikuisen keksimään tarinaan ja antaa omat tutit mielellään jollekin, joka tarvitsee niitä enemmän kuin hän itse.
  • Sanoita tilannetta lapselle hänen ikänsä huomioiden ja vastaa lapselta tuleviin kysymyksiin. Isomman lapsen kanssa luopumisesta voi keskustella etukäteen ja ehkä suunnitella luopumispäivän tai pitää jopa tuttijuhlat!
  • Anna aikaa, lapset reagoivat eri tavoin. Osa kaipaa tuttia pitkään ja osa unohtaa sen nopeasti. Joku voi kaivata enemmän lohdutusta ja syliä, kun tutti jää. Lapsi voi itkeä tutin perään ja kaivata sitä. Silloin hän tärkeää olla lapselle läsnä ja antaa turvaa, sanoittaa tilannetta ja mahdollisesti tarjota pehmolelua tms. tutin tilalle.
  • Lapsen ikä vaikuttaa, vuoden ikäinen ei ehkä ymmärrä, jos tutin viedään metsään oravan poikasille, mutta 3-vuotiaan kanssa voi keskustella luopumisesta etukäteen jo paljon ja yhdessä miettiä miten tutista luovutaan ja miksi.

Meillä selvästi toimi se, että tutit katosi mummilareissun jälkeen. Monesti olen huomannut, että kotona lapsi tottuu johonkin ja haluaa toimia sen mukaan. Toisessa ympäristössä lapsi saattaa toimia aivan toisella tapaa. Eemillä ei esimeriksi koko kevään aikana ollut päiväkodissa tuttia. Siellä hän nukahti päiväunille aina ilman, mutta kotona hän osasi kysyä sen perään. Mutta näin se tutti nyt jäi odottamatta ja reilusti ennen kahden vuoden ikää!

-Iida

9 kommenttia

Ei nimeä 14.7.2020 - 22:28

Just puhuttiin tästä tänään, vaikka tutista luopuminen ei vielä olekaan ajankohtaista vaan sen antaminen, niin silti olen ajatuksissani miettinyt jo, miten siitä sitten luovutaan. 😀 esikoinen tulossa nyt elokuussa ja onko tutti siis mahdollista antaa jo esim sairaalassa ensimmäisestä päivästä lähtien? En pidä tuttia pahana ja olen ajatellutkin sen auttavan arjessa.

Oma äitini kertoi, että olen itse syönyt tuttia noin nelivuotiaaksi ja yksi aamu sitten heitin tutin itse roskiin saatesanoilla ”nyt tää riittää!” Äiti oli hädissään käynyt pelastamassa tutin roskiksesta ja tutteja oli kuulemma kaapissa vielä pari vuotta, jos olisinkin alkanut itkemään tutin perään 😀 mietin kyllä olisinkohan tutin saanut takaisin siinä tilanteessa, koska sehän olisi ollut aikamoinen karhunpalvelus.

Ihania kesäpäiviä sulle ja Eemille! Tykkään kovasti sun blogista ja ig:stä! <3 🙂

Vastaa
Anonymous 15.7.2020 - 09:30

Jokaisella vanhemmalla on lupa päättää lapsensa asioista jo heti sieltä synnytyssairaalasta alkaen. Tämä tosin välillä unohtuu niiltä työntekijöiltäkin siellä, niin monenelaisia kokemuksia itselläni on esimerkiksi juuri tutin kanssa. Toiselle vauvalle tutti tuotiin henkilökunnan toimesta, toisen kohdalla tuttia taas pidettiin imetyksen tappajana ja tutin antajana jouduin silmätikuksi. (Tässä kohtaa tietysti hyvä myös kertoa, että imetys on kohdallamme aina lähtenyt ongelmitta käyntiin ja jatkunut täysimetyksenä suositusten mukaan).

Kaikille lapsille ei tutti kelpaa lainkaan. Itse kannatan ajatusta, jossa tutin syöminen rajataan jo vauvana vain niihin tiettyihin hetkiin, kuten nukahtamiseen tms., jolloin tutista ei isommallekaannlapselle tule vain ”purukumin syömisen” kaltainen tapa. Sillä ei itse tutissa mitään pahaa ole, mutta liika on liika ja aikansa kutakin.

Vastaa
iidaafel 16.7.2020 - 13:48

Kiitos kovasti ihanasta palautteesta! Eemi sai tutin ekaa kertaa, kun lähdimme sairaalasta autolla kotiin, hän itki tosi paljon turvakaukalossa ja hiljeni tutilla. Minulla oli tutti mukana sairaalakassissa. Tsemppiä tulevaan <3

Vastaa
Anonymous 14.7.2020 - 22:29

Meillä tutista on luovuttu niin, että olen todella hankkiutunut niistä eroon. Kun tuttia ei kertakaikkiaan ole, ei voi itsekään sortua tai pelätä sortuvansa sellaista lapselle myöskään antamaan.

Kaikki lapsemme ovat syöneet tuttia ihan ensi hetkistä lähtien. Koska minua itseäni iljettävät isompien lasten tutin (jäävät usein pesemättä ja vaihtamatta uusiin, ovat mielikuvissani räkäisiä ja limaisia ja kamalan hajuisia), halusin lasten oppivat tuteista pois vauvavuoden jälkeen. ”Ennen kuin oppivat sanomaan ’tutti’”.

Esikoisella päivätutti jätettiin pois jo kolmen kuukauden ikäisenä. Yötutista luovuttiin 10 kk kohdalla.
Kuopus söi tuttia pisimpään, yli vuoden ikäiseksi,hänkin tosin vain päiväunilla ja yöunille käydessä. Sellainen ”tutti suussa käyskentely” tai tuttien löytyminen lelulaatikoista kun ei vaan itselleni sopinut.

Lopulta meilläkin on ollut juuri noin, että tutti on ollut tärkeämpi vanhemmalle kuin lapselle. Aina on päästy niistä hyvin eroon, vaikke etukäteen on pelottanut.

Vastaa
iidaafel 16.7.2020 - 13:46

Kiitos kommentista!
Joo kyllä, parasta minunkin mielestä on ihan konkreettisesti hävittää tutit. Ei niillä tee mitään ja todella ovat varmasti hyvin epähygienisiäkin.
Varmasti tämä on asia, joka vie vanhemmalta enemmän kuin lapselta, lapsi sopeutuu niin äkkiä!

Vastaa
Vierailija 14.7.2020 - 22:32

Vielä yli kolmekymppisenä muistan, kuinka päivän aikana minun sininen tutti oli heitetty roskiin. Joku ikuinen trauma vissiin jäi, kun vieläkin muistan tutin! On tässä onneksi elämässä jo päästy eteenpäin, mutta tuli muisto mieleen. 😀

Vastaa
iidaafel 16.7.2020 - 13:44

EIkä! Hauskaa, että muistat edelleen 🙂

Vastaa
Anonymous 16.7.2020 - 11:16

Kiitos tästä arkisesta aiheesta. Minulla on myös oman pienokaisen kohdalla mietinnässä tutin jättäminen päiväunilta pois samaan aikaan päiväkodin aloituksen kanssa. Iida jätitkö alusta lähtien vaan tutit viemättä hoitoon vai miten toimit tässä? Mietin että saattaisiko tämä toimia siellä uudessa päiväunipaikassa vai meneekö vaan pahemmaksi itkuksi.
Kiitos 🙂

Vastaa
iidaafel 16.7.2020 - 13:44

Alkuun tutit oli mukana päiväkodissa ja auttoivat siellä, sillä Eemi itki paljon. Henkilökunta ei sitten jossain kohtaa niitä enää antanut, kun Eemi oli selkeästi sopeutunut ja vein tutit pois kokonaan päiväkodista. Voi olla, toki lapsesta riippuen, että tutti tuo lohtua hoidon aloituksessa.

Vastaa

kommentoi postausta