Tapahtui kerran Helsingissä osa 3

389

Onneksi elämässäni on joskus tapahtunut, sillä nykyään tuntuu, ettei mitään tapahdu. Muistellessani tätä tarinaa, voin sanoa, että kaikkea kyllä tapahtuu ja voi tapahtua! Tämä tapahtui vuonna 2016 Helsingissä. Tarkemmin sanottuna Mannerheimintien Alepassa. Se sijaitsi asuntoani vastapäätä, joten hoidin lähes kaikki ruokaostokseni siellä. Tuohon aikaan elämääni kuului kuntosali ja vihersmoothiet. Fitness oli huudossa ja niinpä minäkin sitten.

Tosiaan olin Alepassa työpäiväni jälkeen. Olin pakannut koriini salaattia, selleriä ja avokadoja. Tutkin papuja ja kikherneitä säilykkeiden hyllyvälissä. Luiskelin etikettejä ja ravintoarvoja, kun hän tuli vierelleni. Nostin katsettani käsissäni olevasta mustapapupurkista. 

Tämä kiharatukkainen muukalainen silmälasit päässä katsoi ostoskoriini ja sitten minuun. Hän katsoi sinisillä silmillään, joissa olivat tummat tuuheat ripset. Ne saivat silmät näyttämään suurilta. Mustat kehykset saivat hänet näyttämään fiksulta ja muutama otsalla roikkuva tumma hiuskihara taas tekivät hänestä todella seksikkään.

MIES: Syötkö pelkkää salaattia?

Hämmennyin. Ensinnäkin hän oli aivan hemmetin komea. Toiseksi en tiennyt mitä vastata, jotten vaikuta nololta. Tai en muutenkaan ollut hyvä yllättävissä smalltalkkia vaativissa tilanteissa, vaan jäin suu ammolleni ja vasta kotona keksin mitä olisin voinut sanoa.

MINÄ: Nää tulee mun vihersmoothieen.

MIES: Huh, ei menis kyllä vihersmoothie. Mutta mustapavut on jees, teen tosi hyviä mustapapupihvejä.

Naurahdin kevyesti, sillä en nyt ihan ollut tilanteen tasalla. Yrittikö tämä helvetin komea mies Alepassa iskeä minua vai halusivatko aivoni ymmärtää asian niin?

Vaivaantuneena siirryin miehen ohi, nappasin mustapavut koriini ja lähdin kassan suuntaan. Mies tuli perääni kassajonoon. En uskaltanut katsoa häneen. Tunsin hänen tuijotuksen selässäni ja poskeni alkoivat punottaa. Onneksi väliimme oli ehtinyt muutama asiakas. Minulta kuitenkin unohtui puolet tarvittavista ostoksista kauppaan, kun menin kohtaamisesta sekaisin.

Maksoin ostokseni, otin ne käsiini ja lähdin. Päätin laittaa ne reppuuni kaupan ulkopuolella. Laskin repun maahan ja avasin se laittaakeni vähäiset ostokset sisään. Oikeastaan olisin voinut kantaa ne käsissä tien toiselle puolelle, mutta jollain tapaa toivon, että mies tulisi perästä. Kassajonossa tuntui niin nololta jatkaa juttua, mutta nyt sain pelattua itselleni aikaa ja saisin itseni kerättyä.  Jäin vähän tyhjän panttina norkoilemaan Otto automaatin eteen laitettuani ostokset. Näyttäisi siltä, etten odotellut häntä, vaan jonottelin automaatille.

Mies tuli kaupasta ja katseemme kohtasivat. Hän tuli luokseni.

MIES: Ei sua kiinnostaisi kokata joku päivä jotain safkaa yhessä?

MINÄ: Siis joo ehdottomasti, kuhan ei vihersmoothieta, eiks se niin ollu?  Jos mä annan sulle vaikka mun numeron?

Hän laittoi minulle jo samana iltana viestiä. Viestittelimme päivän pari. Ja viikonloppuna, sunnuntaina näimme. Menimme aamulla lenkille vaikka sää oli vähän kirpsakka. Enemmänkin se oli sellainen hengailu-lenkki, jossa vähän haisteltiin ilmaa niin sanotusti. Kävelykierroksen jälkeen hän kysyi, että menisimmekö hänen luokseen tekemään vihersmoothieta. Menimme hänen luokseen, mutta mitään smoothieta emme kyllä tehneet.

-Iida

LUE TAI KUUNTELE MYÖS
Tapahtui kerran Helsingissä osa 1

Tapahtui kerran Helsingissä osa 2

KUVAT // Sipriina Saari