Ostin selluliittivoiteen ja levitin sitä vatsalleni ollessani yläaste-ikäinen. Mittailin mittanauhalla vatsanympärystä toistuvasti. Haluisin pienemmän vatsan. Nivean mainos oli luvannut, että voide kiinteyttää näkyvästi kahdessa viikossa. Levitin sitä kolmesti päivässä ja uskoin sen vaikutukseen.
22-vuotiaana menin ensimmäiseen rasvansiirtoon. Toimenpide tehtiin tubulaaristen rintojeni muodon korjaamiseksi julkisen terveydenhuollon piirissä. Yhteensä minulle on tehty kolme rasvansiirtoa. Ensimmäisessä siirrossa toivoin, että rasvaa otettaisiin vatsasta ja siirettäisiin rintoihin. Herättyäni operaatiosta, kirurgi kertoi, ettei vatsasta irronnut siirtämiseen kelvollista rasvaa ja hän käytti reisiä. Pettymys oli suuri. Olin kuvitellut, että toimenpiteessä pääsisin alavatsani ”löllöstä” eroon ja voisin olla häpeämättä vatsaani.
Kamalaa miten nuoresta olen hävennyt vatsaani ja toivonut sen olevan kiinteä ja sileä.
Raskaana vatsa oli ensimmäistä kertaa ikinä ihaninta koko vartalossani. Tuntui, että viimein ei tarvinnut peitellä vatsaa vaatteilla, ei vetää vatsaa sisään tai käyttää slimmaavia alusvaatteita siloittamaan vatsaa. Vatsa sai näkyä ja nyt siihen oli upea syy.
Raskaus vei häpeän mennessään. Kuljin tiukoissa vaatteissa ja halusin korostaa vatsaa, jotta kaikki näkisivät minun olevan raskaana. Samalla tietysti oli pelko alkuraskaudessa, että joku kuvitteli muuten vain lihonneen, joten omaa raskautta halusi korostaa. Raskauden edetessä asiaa ei voinut enää epäillä ja oli ihanaa ihana saada positiivista huomiota vatsasta läheisiltä ja tuntemattomiltakin. Yhtäkkiä vatsasta oli tullut kaunein asia minussa.
Kävin kuvauttamassa vatsaani. Moneen kertaan ja myös ihan alasti. Ilman raskausvatsaa en olisi koskaan pystynyt olemaan alasti kameran edessä. Tuntui, että viimein sai olla vapaasti juuri sitä mitä oli. Ei tarvinnut välittää kenestäkään, eikä mistään. Se oli ihanaa aikaa. Tunsin oloni upeaksi, hehkuvaksi ja seksikkääksi. Koskaan aiemmin en tuntenut oloani niin hyväksi ilman vaatteita. Välillä teki kipeää katsoa alastonta vartaloaan peilistä. Mutta raskaana alastomuus oli kaunista.
Vatsahäpeä kuitenkin palasi raskauden jälkeen. Tällä hetkellä eniten vartalossani piilottelen vatsaa. Se on se kaikkein kipein kohta. Se on pehmeä ja löysä. En voi kuvitella bikinejä, en tiukkoja vaatteita. En todella halua, että kukaan koskettelee vatsaani. Kauheaa olisi olla makoilla lusikassa jonkun kanssa, jonka kädet tulisivat vatsalleni, sillä kyljellä maatessa vatsa oikein lurpsahtaa sivulle roikkumaan. Vatsa saa minut epävarmaksi.
Vaikka miellän itseni hyväksi ja omaavani hyvän itsetunnon, saa vatsa epävarmaksi itsestä. Hulluinta on se, että olen inhonnut vatsaani jo silloin, kun se on ollut kiinteä ja sileä. Nykyään en inhoa, mutta en uskalla ylpeydellä esitelläkkään. Some lisää epävarmuutta. Tuntuu, että kaikilla muilla on kaunis vatsa. Kaikki tämä vain sen takia, että vatsan pitäisi olla jotain tiettyä ja mediassa esiintyy pääasiassa tietynlaista vatsaa ja vartaloa edelleen. Somessa näkee raskauden jälkeisiä vatsoja, jotka ovat heti kuin ennenkin. Miksi minun vatsani ei ole sellainen? Olenko minä epäonnistunut? Kun en mahdu muottiin? Mikä minussa on, kun en tunne oloani hyväksi bikineissä tai halua esitellä vatsaani? Bikinivartalo on sellainen, että laittaa vaan bikinit päälle – ei vain toimi kohdallani. Mielummin vatsan peittää ja piilottaa, onhan se henkilökohtainen, herkkä ja intiimi.
Miksi vatsaa esitellään raskausaikana ja sen jälkeen se loppuu kuin seinään? Olen tehnyt näin juuri itsekin. Koska hävettää. Miksi hävettää? Koska pitäisi olla jotain muuta kuin olen? Kuka haluaa katsoa arpista ja löysää vatsaa? Ja tämän takia ne suljetaan pois. Normaalisointi olisi niin tärkeää, jotta kenenkään ei tarvitse tuntea häpeää vatsasta. Oli ollut raskaana tai ei.
-Iida
LUE MYÖS
KUVAT
Raskauskuvat Omer Levin
Raskauden jälkeen -kuvat Pauliina Tähkäpää
25 kommenttia
Mä en nuorempana hävennyt vatsaani. Vasta myöhemmin kun some tunkee niitä täydellisiä vatsoja, niin olen alkanut kokea huonommuutta.
Raskaana ollessa sitä ei piilotellut mitään. Sitä tunsi itsensä jokaisella raskauskerralla ihanaksi. Viis joka puolelle kertyvästä rasvasta. Sitten synnytysten jälkeen homma olikin toinen.
Vatsani ei koskaan enää tule olemaan ”täydellinen” ja kiinteä. Selvisin arvitta, mutta silti raskaudet jättivät pienet jälkensä. Lisäksi IBS aiheuttaa välillä karseaa turvotusta ja menkkojen aikaan minun voisi luulla olevan raskaana.
Kyttään vatsaani, ahdistun sen pullotuksesta ja olen tyytyväinen vain kun vatsallani on hyvä päivä. Sen sijaan toisten makkaroista vähät välitän, enkä pidä muita huonoina vaikka heillä ei litteää vatsaa olekkaan. Se koskee vain itseä. Mikä on ihan hullua. Itsestään voi silti jakaa vaan kuvia, joissa vartalokin näyttää juuri siltä miltä itse sen haluaa näyttävän.
https://naissanelioissa.wordpress.com/
No kyllä samaistun! Omaansa jaksaa kytätä ja ”mollata”, mutta muiden vatsoista ei tosiaan välitä, eikä edes huomio. Että on vaikeaa lopettaa se itsensä kohdalta!
Hei suosittelen ottamaan instassa seurattavaksi heltenkeltifi ja faymeelmen, aivan huippu tilejä itsensä hyväksymiseen sellaisena kun on ?
Kiitos!
Kreisin samaistuttavaa, vaikka itse en ole raskautta kokenut. Koen silti painetta siitä, että saisin lapset mahdollisimman nopeasti, että olisin tarpeeksi nuori palautumaan… Järkevä syy aikaistaa lasten hankintaa, or not. Muistan vatsakyttäämiseni jo lapsesta, vaikka olen ollut suht hoikka aina. Teki mieli leikata mahamakkarat saksilla?!?! Mistä lie lapsi/varhaisnuori saa sellaista päähänsä, ettei ole hyvä sellaisenaan… Vaikka olenkin suht hoikka, edelleen maha omassa kropassa inhottaa. Varsinkin kun ärtynyt paksusuoli aiheuttaa joka päiväistä turvotusta, eikä ole hyvä olla. Toivottavasti osais omillekin lapsille iskostaa sen, että jokainen on arvokas ja kaunis.
Tää on niin jännä asia! Ja oikeasti tietää järjellä, että vatsan inhoaminen pitäisi lopettaa ja siinä ei mitään vikaa, niin silti se on niin vaikeaa. Turvotus on itselläkin yksi iso tekijä, joka vaikuttaa. Heti näkyy jos syö vähän huonommin, vatsa ei yhtään tykkää ja ei ole itselläkään hyvä olla.
Mä häpeän myös vatsaani, olen vielä kohtuu hoikka, mutta kaikki kertyy vatsanseutuun. Muistan olleeni 6 vuotias, kun mummuni käsi vetää vatsaa sisään valokuvaa varten. Sieltä se inho on sitten lähtenyt kehittymään.
Vanhoja kuvia kun katsoo, ei mulla todellakaan ole ollut vatsaa.
Mä olin myös onnellinen raskaana, kun vatsaa ei tarvinut peitellä.
Voi ei, toi on paha! Se voi alkaa niin pienestä, omakin mummo aina sanoi, että minun pitäisi lenkkeillä, kun olen niin pyöreä, ja olin silloin hädin tuskin koululainen. Ne jättää jäljet!
Samaistun täysin! Ollessani neljännellä luokalla,sain päähäni että olen ”lihava”. Mulla alkoi murrosikä tosi aikaisin ja muotoja kehittyi tietenkin ja toisilla ei ja siitä asti olen kokenut itseni lihavaksi ja suurimpana ongelmana nimenomaan vatsan. Raskaana ollessa rakastin sitä ja välillä iskee masuikävä,nyt inhoan roikkuvaa,löysää,arpista vatsaa eniten ikinä. Ylipaino ei ainakaan helpota itseinhoa ja pitäisikin repiä jostain motivaatiota painonpudotukseen kunnolla eikä jojoillen,juurikin tämän vatsainhon ja olon takia.
Tykkään sun blogista ihan hulluna ja arvostan todella paljon tätä,miten tuot julki arkojakin asioita ja laitat itsesi likoon täysillä! Oot niin rohkee ja kaunis!
Kiitos ihan todella paljon sun palautteesta!! Niin ihana kuulla, että tykkäät! Ja sama täällä, ylipainoa on ja motivaatioita ei juurikaan mihinkään suureen ja radikaaliin!
Olen sellainen ”top heavy” tai ”omenavartalo”. Kaikki rasva tuntuu kerääntyvän rintoihin
– ja vatsaan.
Minulla on kauniit jalat, mutta vatsa, se ei ole koskaan ollut ”lantiohousujen arvoinen”. Todennäköisesti saisin jumpata tai laihtua vaikka miten, mutta vatsa jäisi. Ainakin jossain määrin.
Raskausajasta nautin minäkin juuri siksi, ettei vatsaa kerrankin tarvinnut peitellä. En toki kuvannut vatsaani silloinkaan, enkä pitänyt siitä, että sitä kosketeltiin vieraiden (tai tuttujenkaan) toimesta.
Välillä,ihailen naisellisia päärynävartaloita. Litteitä vatsoja ja päälle istuvia kauluspaitoja. Tuntuu, että naisten vaatteet leikataankin niin, että ne ovat lantiolta leveämpiä ja vyötäröltä kapeita. Yleensä siksi valitsen miesten suoralinjaisemmat takit ja t-paidat.
Tämä on niin väärin! Itseänikin on ina ärsyttänyt se, että vaatteet tehdään yhtä vartalomallia ajatellen. Itselläni kun on tubulaariset rinnat ja ne on aina olleet eri kokoiset. On tuntunut aina ihan tyhmältä edes yrittää ostaa rintaliivejä, kun nekin on vain sitä yhtä ja samaa, aina kahdella samankoiselle rinnalle. Ja samoin sitten vaatteet, joissa on leikkauksia, kuten just kauluspaidat, eivät vaan toimi. Niin harmi miten vaatteet tehdään tiettyyn muottiin!
Käyppä tsekkaa instagramista ihastu kehoosi-projekti, joka on kuvausprojekti kaikenlaisille kehoille, ns. ”kehojen näkymisen vallankumous”. Sinne alkaa 1.6 lisääntyä meidän projektiin osallistuneiden kuvia ? Osallistuin itse anonyymina projektiin ja oli ihana ottaa itsestä kuvia ❤️ Se projekti on nimenomaan kaiken kokoisten vartaloiden normalisointia varten!
Kiitos <3 Kuulostaa tosi upealta ja tärkeältä projektilta!
Sama. Tuttu ompelija sanoi, että lähes kaikilla hänen kohtaamillaan naisilla on notkoselkä. Tuttu PT taas sanoi, että naisilla on usein olemattomat selkälihakset. Kyykätään tiellä täydelliseen pyllyyn, vaikka keskivartalon lihakset olisivat tosi tärkeät. Eli terveet selkälihakset osaltaan kannattelevat vatsaa. Kun heikko selkä on notkolla, vatsa pullottaa. Minua huolettaa eniten geneettinen taipumus, jonka takia rasva kerääntyy sisäelinten ympärille. Sitten ei ole nää kyse van vatsamakkaroista, vaan terveydestä.
No näinhän se on, selkälihakset ovat oleellisia vatsan kannalta!
You can lose1 lb every day, which is beyond the realm of imagination on the off chance that you are utilizing some other conventional eating routine techniques.
http://www.theapexhealth.com/category/weight-loss-supplements/
Mulla on nimeä ja hiusten väriä myöten samantyyppinen tilanne,tosin painoa on enemmän ja lapsi on vähän pienempi. Mutta. Oli pakko kommentoida eka kertaa ikinä koskaan mihinkään atk:n syövereihin koska en saa katsetta irti noista viimeisistä kuvista joissa istut alusvaatteissa. Oi niin kaunis! Kaunis nainen ja ennen kaikkea kaunis maha! Niin naisellinen ja just oikealla tavalla! Ja tuollaista kehoa tekee mieli koskea kauniisti. Haluan itsekin näyttää just tolta enkä miltään muulta ja parasta on se että ehkä joskus vielä voinkin.
Kiitos postauksestasi <3
Oon myös kärsinyt aina vatsahäpeästä. Nuorempana se oli litteämpi ja pienempi, silti se oli vääränlainen, inhottava. Nyt se on iän myötä saanut pehmeyttä ja erilaisista sairauksista johtuen turpoilee välillä suureksi, hävettää. Niin kuin oma ihmisarvo, taidot, tiedot, lempeys, rakkaus ja ihan kaikki olisi mitattavissa vatsanympäryksestä tai sen koosta noin muuten.
Iltaisin yritän antaa rakkautta vatsalle, annan sen oikein pömpöttää just sellaisena kun se on ja silittelen sitä lempeästi. Meillä on tällainen viharakkaussuhde ja se on kai ihan okei. Silti haaveilen sellaisesta maailmasta, missä kenenkään ei tarvitsisi ikinä kärsiä vatsainhosta, häpeästä ja muista negatiivisista tunteista omaa vatsaansa tai muita kehon osia kohtaan. <3
Useampi raskaus takana ja vatsa ei ole paras osa mua. En häpeä sitä, mutta en tykkääkään. Joskus törmäsin ajatukseen, että vatsaansa saattaa inhota just nyt ja kun raskaustestin tekee muutamassa minuutissa ja se on positiivinen niin niissä minuuteissa kaikenlaiset vatsat muuttuu odottajasta ihanaksi. Uskomatonta, mutta totta kohdallani. Siis vaan muutama minuutti väliä ja vatsa tuntuu yhtäkkiä parhaalta.
Toinen mitä oon pohtinut niin äitini laihdutti aina koko lapsuuteni ja puhu itsestään rumasti ja lihavana. Silloin päätin etten koskaan omien lasten kuullen arvostele itteäni ja siirrä itseinhoa lapsiini, jos sellasia saan. Nyt mulla lapsia, teinejäkin enkä vieläkään huonona asukriisi päivänä peilin edessä kritisoi lihavaa kroppaani vaan vaihdan toiset vaatteet ja jos lapset kysyy miksi vaihdan ni sanon vaan ettei ollu tollanen asu fiilis. En halua sanoa, et vatsa oli liian roikkuva tai allit näytti isoilta tai kaksoisleuka näky jne. Vaikka ajattelen niin.
Jos ees yhen sukupolven lihavuus kriiseilyn sais vähenemään eikä jatka ite äitinä laihdutus puheita.
Helppo sanoa että älkää poteko vatsakriisiä, en itsekkään pidä vatsaani kovin hehkeänä, miksi naisen vatsan pitäisi olla äitinä yhtä siloinen ja litteä kuin teininä? Entäs miehet, kyllä se etureppu on todennäköisempi miehillä kuin treenattu sixpack, lähes jokaineinen mies haluaisi sen treenatun vartalon mutta harva haluaa nähdä sen vaivan, se että miehillä on ”kaljamaha” sitä arvostellaan vähemmän vaikka henkilö kokisikin olevansa vähemmän haluttu ja häpeää vatsaansa. Miksei sitä voi vain hyväksyä että aikuisen naisen vatsa on harvoin yhtä litteä kuin teininä. Iida , sinulla on kaunis naisen vatsa, kauniin ihanan äidin vatsa, ei teinitytön vatsa vaan aikuisen ihanan naisen vatsa, vatsan takia et varmasti tule torjutuksi. tunteet ovat mailman paras meikkipussi, tunteet siloittelevat kauneusvirheitä tehden niistä persoonallisen kauniita, kauneus on todellakin katsojan silmissä, sen kauneuden perässä nousee tunteet jos kemiat kohtaavat, siinä sitten unohtuu raskausarvet , vääränlaiset nenät, ylipainot ja kaikki muu katoava kauneus kun sydän tavoittaa sisäisen kauneuden. Kun pidämme itsestämme huolta niin hyvin kuin elämän tilanne antaa myöden ja hyväksymme itsemme sellaisena kuin olemme, omana itsenämme, silloin luoksemme tulee myös ne oikeatkin ihmiset jotka näkevät myös kauniin kokonaisuuden. Silloin kaikki on niin kuin pitääkin .
Ei ollut minun vatsani litteä edes teininä
Kuuluuko kaikkien vatsojen olla litteitä ollakseen kauniita ja ihailua saavia? Makuja on onneksi monenlaisia. ☺️
Oletko nähnyt yhtä Ruotsin suosituimmista blogeista, House of philia?
Siinä vasta säälittävä aikuinen nainen: olisi huiman kaunis omana itsenään, hoikka, rikas kuin fan (jo kolmannessa polvessa) neljä lasta, taloja ja tavaroita muttei ole tyytyväinen. Botoxoi, täytettä huuliin ja poskiin PLUS sinun otsikkoa ajatellen, teki nuorimman lapsen jälkeen vatsan muokkauksen. Järkyttävää jälkeä, jättihaava ja tekonapa?hooglaa bukplastik ja philia.
K a i k e s t a em.huolimatta vielä muokkaa ja kaventaa kuviaan. Ääreensä surullista ja hullua!!!
Eli ole sinä kaunis ihminen tyytyväinen naiselliseen aitoon itseesi?
Jos some lisää epävarmuutta koska ”kaikilla” on täydellinen vatsa, ehdottaisin seuraamaan vähemmän treeni/laihis blogeja ja enemmän kehopositiivisia bloggaajia! Itsehän me valitsemme, ketä seuraamme, ja sitä kautta luomme omaa todellisuuttamme. Huomaan itse kuinka eri nurkat somesta antavat täysin erilaista ihmiskuvaa, ja kuinka eri tavalla se vaikuttaa itseen. Pehmeä ja arpinen vatsa on aivan yhtä ok ja kaunis kuin se litteä ja treenattukin. Vaatii ehkä hieman työtä hyväksyä se kun valtavirtamedia syöttää tiettyä imagoa ”naiseudesta”, mutta on se sen arvoista. Tsemppiä! 🙂