Sain naispuoleiselta seuraajaltani viestin, jossa hän kertoi kokemuksestaan deittisovelluksessa. Mies, jonka kanssa hän oli keskustellut, pyysi naisesta lisää kuvia ja mielellään juuri kokovartalokuvia. Nainen oli kertonut miehelle Instagram-tunnuksensa ja mies oli päässyt katselemaan enemmän kuvia naisesta. Pian tämän jälkeen mies oli poistanut naisen osumistaan.
Naiselle tuli epävarma olo ja ajatukset kääntyivät heti ulkonäköön. Oliko ulkonäkö pettymys?
Ymmärrän seuraajani hyvin. En ole itse enää hetkeen aktiivisesti deittaillut enkä käyttänyt deittisovelluksia. Syynä tähän on ollut oma hyvinvointi.
Minulla on kokemusta deittisovelluksista kuuden vuoden ajalta. Olen käyttänyt niitä kaksikymppisenä sporttimimminä ja liki kolmekymppisenä yksinhuoltajaäitinä mahamakkaroineen. Olen joskus hukkunut tykkäyksiin, osumiin ja viesteihin. Olen mennyt ihan pyörälle päästäni, kun en ole tiennyt kenelle edes jutella. Olen vain jatkanut sovellusten käyttöä, koska ylitarjonta sai uteliaaksi; ”Mitä, jos seuraava on vielä komeampi?” Oikein kehenkään ei tutustunut kunnolla.
Viime aikoina en juurikaan ole saanut osumia. Jos osumia on tullut, kukaan ei ole laittanut viestiä. Jos minä olen laittanut viestiä, harva on edes vastannut mitään takaisin. Toisinaan osuman tultua minut on poistettu jo aivan heti, ennen kuin ehdin viestiä laittaa. Toisinaan minut poistetaan muutaman keskustelurivun päätteeksi. Toisinaan keskustelu etenee muutaman päivän ja sitten unohtuu. Samaan aikaan kaksikymppinen pikkusiskoni esittelee deittisovelluksen viestejä, joita on enemmän kuin hän ehtii lukemaan.
Olen miettinyt mikä minussa on vikana. Mitä voisin tehdä paremmin? Miten herettäisin enemmän mielenkiintoa, enkä olisi vain yksi muiden joukossa? Pitäisikö olla aktiivisempi ja viettää sovelluksissa enemmän aikaa? Pitäisikö tykätä kaikista eteen tulevista kokeilun vuoksi? Pitäisikö aloittaa keskusteluja entistä aktiivisemmin? Pitäisikö laittaa kuumempaa kuvaa? Pitäisikö olla kiinnostavampi profiiliteksti tai ei ollenkaan tekstiä? Millaiset aloitukset on tarpeeksi kiinnostavia, ettei niitä voi ohittaa?
Välillä tai aika useinkin näiden kuuden vuoden aikana olen vaipunut epätoivoon. Olen ollut väsynyt sovelluksiin ja ne ovat vieneet viimeisetkin mielenkiinnon rippeet. Kukaan ei vastaa, miksi kirjoittaa mitään? Ensimmäisten treffien jälkeen tuskin tulee toisia, miksi vaivautua ensimmäisillekään? Miksi käyttää aikaa tutustumiseen, kun sen saa tehdä kohta uudelleen jonkun toisen kanssa? Kuka jaksaa jatkuvaa alusta aloittamista? Deittisovellusten käyttö on saanut minut epävarmaksi itsestäni. Olen ajattellut, etten koskaan löydä ketään, eikä kukaan ikinä kiinnostu minusta. Olen ajatellut, etten halua tykätä kenestäkään, koska pelkään, ettei kukaan tykkää takaisin. Ja mitä, jos tulisi osuma! En uskaltaisi juttusille, jotten tule torjutuksi, en uskaltaisi treffeille, jos olenkin pettymys. Pohdin jatkuvasti omaa ulkonäköäni kriittisesti ja sätin itseäni. Voin pahoin ja itsetuntoni laskee. Suunnittelen laihduttamista, uusien vaatteiden ostamista ja parempia kuvia. Sitten voisin tykkäillä! Sovellukset saavat minut inhoamaan omaa ulkonäköäni, jonka lisäksi ne saavat minut inhoamaan miehiä. Se saa minut ajattelemaan, että kaikki miehet käyttäytyvät huonosti, eivätkä omaa käytöstapoja. Vaikka niin ei ole, vaan sovellukset saavat sellaisen tunteen aikaan.
Oltuani poissa sovelluksista, olen huomannut voivani paremmin. Tunnen oloni paljon itsevarmemmaksi ja tyytyväisyys itseäni kohtaan on lisääntynyt. Yhä useammin ajattelen, että tulen kyllä löytämään kumppanin ja suhtaudun sinkkuuteni positiivisemmin. Olen viettänyt vähemmän aikaa puhelimella ja ollut vähemmän pettynyt miehiin. En ole hukannut yöuniani enää jutellen deittisovelluksissa niitä näitä, vaan nukkunut tai valvonut omien juttujen parissa, jotka ovat lisänneet tyytyväisyyttäni. Olen tyytyväisempi itseeni ja elämääni näin.
Deittisovelluksissa mennään ulkonäkö edellä. Tilaa ihmisyydelle ei oikein anneta. Todella helposti tulee ajateltua, että huono menestys deittisovelluksissa johtuu omasta ulkonäöstä ja sorruttua pitämään itseään epäviehättävänä. Deittisovellukset tekevät myös rahaa. Käyttäjät ovat tuotteita, joilla rahaa tehdään. Sovellukset ohjailevat käyttäjiään monin tavoin ja pyrkivät koukuttamaan, jottei sovelluksesta pääsisi eroon. Ihmiset swaippailevat menemään ja odottavat aina seuraavan olevan vielä kiinnostavampi.Uskon sovellusten myös ruokkivan ns. kertakäyttökulttuuria; aina löytyy jotain edellistä parempaa. Esimerkiksi deittisovellus Tinderin liikevaihto oli viime vuonna 1,15 miljardia dollaria ja sovelluksella oli 5,9 miljoonaa maksavaa asiakasta. Tinderinprofiilin arvo nousee mitä enemmän siitä tykkäillään ja mitä aktiivisemmin itse tykkäilee. Oman profiilin näkyvyyttä sekä suosiota voi lisätä maksullisin ominaisuuksin. Tinder myös suosii nuoria käyttäjiä, joille maksulliset ominaisuudet on edullisempia.
Olenkin alkanut ajatella, että todennäköisesti minussa, eikä monessa muussakaan sinkussa ei ole mitään vikaa, vaan deittisovelluksissa on. Ne eivät toimi kaikilla. Se ei tarkoita, että olisi epäviehättävä tai tulisi muokata itseään deittisovelluksiin sopivamaksi. Se ei tarkoita, etteikö kukaan koskaan kiinnostuisi. Se ei tarkoita, etteikö ansaitsisi rakkautta tai olisi parisuhteen arvoinen. Jotkut saavat vain odottaa aikuisten välistä romanttista rakkautta elämäänsä saapuvaksi kauemmin kuin toiset, mutta haluan uskoa, että se on sitten sen arvoista! Jos ylipäätään haluaa parisuhteen. Haastavaa se toki saattaa olla, sillä deittisovellukset ovat suosittuja (niissä tuntuu olevan kaikki sinkut), eikä koronan jatkuessa tule oikein tavattua ihmisiä ulkona. Että miten niitä ihmisiä sitten tapaa, siihen kun joku osaisi vielä vastata!
-Iida
LUE MYÖS
Miksi on niin kamalaa olla sinkku?
En enää haaveile entisistä haaveistani
Mitä sinkkuna kaipaa parisuhteesta?
25 kommenttia
Olet upea ja pyyhkäisisin sinut heti oikealle <3 Minulla oli tismalleen sama profiili viime keväänä kun olin vielä 28v ja nyt kun menin uudelleen tinderiin 30v sain paljon vähemmän tykkäyksiä :’D Aiemmin tuli runsaasti ja nyt oli selkeä ero määrässä. Ei sinänsä ihmetytä, koska osa miehistä pitää ikähaarukan vanhetessaankin suht vakiona. Toisaalta tuntui kyllä että meno oli myös kovin erilaista. Ehkä korona-apatia näkyy tinderissäkin. Kukaan ei oikein jaksa enää jutella.
Ymmärrän hyvin! Ja tinder suosii nuoria käyttäjiä! Käyttö maksaa enemmän mitä enemmän ikää tulee, jos maksullisia käyttää ja siihenhän tinder pyrkii. Ja todellakin koronaväsymys näkyy tinderissä!
Tämä toimii myös toisin päin, itselläni monta miespuolista ystävää ja tietysti komeat ja sporttiset ystäväni saavat paljon enemmän matchejä, samoin monet varsinkin lapsettomat miehet eivät halua deittailla henkilöitä joilla on lapsia. Mulla ja ystävilläkin isoimmat kriteerit vielä sinkkuna ollessa ja deittaillessa oli juurikin lapsettomuus ja urheilullisuus, koska kumppanin pitää sopia omaan elämäntapaan. Halusin miehen jonka kanssa matkustella ja lenkkeillä yhdessä, enkä olisi halunnut lapsiperhe-elämää tai sen sitovuutta varsinkaan kun kyseessä ei ole oma lapsi. Ei siinä ole mitään henkilökohtaista ylipainoisia yksinhuoltajia vastaan, heille vaan on ehkä rajatummin kumppaniehdokkaita. Uskon, että kaikille löytyy joku jos vaan pitää silmät auki 🙂
Varmasti näin ☺️ Mieltymyksillä ja elämtilanteella on toki vaikutusta.
Vaikka olen itse ollut pitkään sinkku, en ole jaksanut deitti sovelluksia pitkään. Olen törmännyt niin outoihin tyyppeihin. Viime vuonna luin Keiju Vihreäsalon Jotta voisin rakastaa, ja pohdin paljon juuri rakkautta, rakastumista ja parisuhdetta. Muistan, että jossain luin (horoskooppi ehkä) että minun ei pitäisi miettiä liikaa ja olla avoimempi uudelle. Tämän jotenkin tulkitsin myös deittailuun. Loppujen lopuksi se hyvä tyyppi on parempi kuin sporttinen, komea, pitkä ja tumma. Ja hänen kohdalla klikkasi jo kuin näin kuvan, hänen hymyilevät silmät.
Deittailu on raskasta. Mutta joskus lopputulos voi yllättää.
Voi miten ihana kuulla❤️
Minä tapasin mieheni aikanaan suomi 24-treffipalstalla, aikaan ennen deittisovelluksia. Oli hyvä tuuri! Treffailu oli jo silloin väsyttävää vaikka tuskin tuo aika oli ihan samanlaista kuin nyt sovellusten kanssa.
Tämä nyt sivuaa aihetta mutta oli itselleni herätys, että kannattaa antaa mahdollisuus puolin ja toisin ?
Olen sinua 10 vuotta vanhempi sinkkuäiti ja poika saman ikäinen kuin sinulla. Tinderistä ei ole kokemusta mutta yhdestä toisesta sovelluksesta kyllä. Olin jo päättänyt keväällä, että vietän kesän sinkkuna ja käyn treffeillä, jos joku yhtään kiinnosta sieltä löytyy. No sitten ei kauaa mennyt kun sain viestin mieheltä, joka ei paperilla vaikuttanut mitenkään kiinnostavalta edes ulkonäön puolesta. Meinasin, etten vastaa ollenkaan mutta laitoin sitten kuitenkin viestiä parin päivän päästä.
Ja onneksi laitoin, ensimmäisten treffien jälkeen olin ihan ihmeissäni miten ihana mies hän onkaan ☺️ ja paranee vaan! Nyt ollaan rauhassa ja harvakseltaan tapailtu. Hänellä on kaksi pientä lasta, joten yhteisen ajan löytäminen on haastavaa. Lapsia kun ei vielä haluta ottaa mukaan kuvioihin.
Ja hauskinta tässä on se, että oltiin ylä-asteella samalla luokalla. Tämä selvisi vasta useamman päivän viestittely jälkeen ?
Iida olet upea nainen ja toivon todella, että löydät yhtä upean miehen rinnallesi ? Ihanaa alkavaa syksyä sinulle ja Eemille!
Luojan kiitos oon itse tavannut mieheni baarissa aikana jolloin oli vain mese. Ei facebookia edes ollut silloin! T. Fossiili ps.oot ihana❤
Hei kiitos❤️
On niin tuttua tunnetta. Itse luotan enään live tilanteisiin, kohtaamisiin. Minä olen ensimmäisenä kiinnostunut miten toinen ajattelee ja miltä olemus tuntuu, sitten tulee vasta ulkonäkö, siitäkin kasvot ykkösenä, muu vartalo muuttuu niin miehillä kuin naisillakin koko elämän ajan, tunne muuttaa vatsamakkaratkin persoonalliseksi kauneudeksi, sydän pompahtelee ilosta kyseisen ihmisen lähellä vaikkei vartalo olisikaan täydellinen kaikkien mielestä. Joten …unohda ulkonäköpaineet , olet kaunis nainen sen todistaa blogisi kuvat niin arkisessa olemuksessa kuin laitettuna juhlaan. Olemalla oma avoimempi itsesi jota on helppo lähestyä jotta se kenelle olet se lumoavin uskaltaa lähestyä tekemään tuttavuutta. Se on tinderä tressittömämpää, raottaa pettymysten suojamuuria jotta suojamuuri ei torjuisi sen oikean lähestymisyrityksiä. Moni aivan mahtava rakkaus tai ystävyys kaatuu ennkkoluuloihin ja itsetuntoon, miten tommoinen ihanuus voisi minusta kiinnostua, se tunne voi olla molemminpuolinen, kummankin sydämet tuntevat, molemmt saattavat silti kätkeä tunteensa ettei taas tarttis pettyä. Kun on oikeaa syvää tunnetta, ei siinä valmis lapsi vaikuta, sehän on myös osa sinua. Se ketä valmis lapsi haittaa, hän ei ole sinulle oikea , eikä aidolla tunteen vetovoimalla kiinnostunut.
Täytyy kertoa tähän oma tarinani 😀 Käytin myös Tinderiä pitkään ja kävin paljon treffeillä eikä juttu siltikään kenenkään kanssa edennyt pidemmälle. Otin sitten yksi päivä asenteen,että tykkäilempä nyt huvikseen lähes kaikista. Yksi näistä ”huvikseen tykkäilemistäni” laittoi sitten viestiä ja kuvien perusteella en odottanut sen kummempia. Mutta tässä sitä nyt ollaan, useamman yhteisen vuoden jälkeen naimisissa ja kahden lapsen vanhempina. Hirveä edes ajatella, etten olisi häntä tavannut, jos en tuollaista ”kokeilua” olisi tehnyt.
Hesarin Tinder-jutussa sanottiin, että miehillä tykkäykset kahmii ne muutamat ”super-catchit”, eli komeat ja menevät miehet, joista kaikki naiset tykkää. Ja sitten taas suurin osa tavallisista miehistä ei saa tykkäyksiä juuri koskaan. Ja siksi näille supermiehille tulee sellainen ”karkkikauppaolo”. Että mitä jos seuraava on vielä kuumempi.
Uskoisin et parikymppisillä naisilla on sama tilanne. On mistä valita. Mut sit kun ikää tulee, tykkäykset harvenee. Raaka maailma, kokemusta on. Ja siksi Tinder on syvältä ?
Joo näinhän se se todella tuntuu olevan!
Moi! Pakko tulla kertomaan oma näkökulmani asiaan (vaikka kukaan ei kysynyt ?). Mutta itse olen kokenut erilaiset sovellukset, no lähinnä Tinder ja Suomi24 itsellenivpelastuksiksi. Olen vähän hiljaisempi tyyppi enkä oikein keksi, mistä muualtakaan keneenkään tutustuisin. Baareissa tykkään käydä, mutta menen ihan lukkoon jos joku siellä tulee juttelemaan. Nykyisen puolisoni löysin Tinderistä 5vuotta sitten, eli minulle se toimi. Ehkä meno siellä on muuttunut näiden vuosien aikana tai sitten tietyntyyppisten ihmisten on helpompi löytää siellä matchejä. Mutta tsemppiä Iida syksyyn, sovelluksilla tai ilman ?
Mä ymmärrän tosi hyvin! Ja vaikeaa on itsellekin, sillä en ole edes nuorena tykännyt käydä baareissa. Enkä uskalla livena jossain paikassa x oikein lähestyä ketään noin vaan?? niinpä se tutustuminen ja tapailu tuntuu liki mahdottomalta ilman sovelluksien apua. Ihanaa, että sinulle löytyi ihana tyyppi rinnalle❤️
Siis apua, jos noin kaunis ja säteilevä nainen ei huku osumiin ja viesteihin niin kuka sitten?!
Olen pari kertaa kokeillut Tinderiä ja kuten arvelinkin, en kokenut sitä yhtään omaksi jutukseni. Tuntui äärettömän luonnottomalta antaa tykkäyksiä ihmisille, joita ei ole koskaan tavannut ja joiden viehätysvoimasta ei pelkkien kuvien perusteella voinut oikein vakuuttua. Kiinnostavia tyyppejä olisi kuitenkin löytynyt, jos vaan itse uskaltaisin laittaa itseni likoon! Eli lopulta vain jänistin ja swaippasin ne miellyttävätkin tyypit pois, koska pelkäsin jo valmiiksi että jos heitä ei sitten oikeasti kiinnostakaan tai jopa pettyvät minut näkiessään.
Mulla ei tavallaan ole juuri tällä hetkellä mitään hinkua parisuhteeseen, mutta sinkkuelämässä ahdistaa eniten ne kalvavat epäilykset ja ajatukset omasta riittämättömyydestä. Entä jos ei vaan kelpaa kenellekään, joka itseä myös kiinnostaisi? Entä jos tiet ”sen oikean” kanssa ei vaan koskaan risteä, olenko ikuisesti yksin?
Samaistun tosi paljon ajatuksiin! Kamppailen ihan samojen fiilisten kanssa!
Ensiksi aloitan sanomalla, että olet upea.
Tykkään sun jutuista ja sinusta. Toivon, että löydät sen, mitä etsit.
Luin viikonloppuna Outi Mäkisen Karu planeetta -kirjan. Se kertoo rakkauden kaipuusta, ja paljosta muusta. Siinä oli kaksi kysymystä, jotka ovat tärkeitä: 1) uskonko olevani rakkauden arvoinen ja 2) uskonko, että tuolla jossakin on ihminen, joka voisi haluta olla juuri minun kanssani. Pysähdyin miettimään näitä. Oma vastaukseni oli kyllä. Mutta kun mikään ei tunnu tukevan tätä uskoa, siitä on välillä vaikeaa pitää kiinni. Ajattelin yrittää silti.
Kirjoitit taannoin mieleen jäävästi ”Kun työnä on oma elämä”. Mietin tätä sinun deittiasiaan liittyvää postaustasi pitkään ja rohkenin tarttua kynään. Voi olla, että monikaan urospuolinen henkilö ei ole valmis julkisesti esillä olevaan naiseen. Näin se vain on. Ulkonäkö merkitsee parinhaussa halusimme tai emme. Jokin toisessa kiinnostaa. Uros noukkii parhaat. Ikään kuin soveliaat suvunjatkamista ajatellen. Se on ihan selvä. Siinä mielessä minusta sinulla ei ole hätää.
Joskus löytyy joku , joka uskaltaa tutustua lähemmin. Onneksi. En tiedä lohduttaako, mutta tiedän monia, jotka ovat onnistuneet deittisovelluksissa. Minulla on mm ihana miniä!
Muistan omasta elämästäni, miten vaikeaa oli löytää ihmistä, joka hyväksyisi, että minulla on lapsi. Saatikka, jos, niin kuin olen ymmärtänyt, haaveilet sisaruksesta Eemille. Uros haluaa kylvää siemenensä itse. Kaipa se on luonnollinen asia.
Minä onnekseni löysin ihmisen. Viimeiset 30 vuotta ovat sujuneet mukavasti. Me tapasimme työelämän kautta.
Mukavaa alkavaa syksyä sinulle!
PS Edustan ikäpolvea, jolta tyttärentytär (10v) kysyy ”Oliko silloin ennen vanhaan”.
Kyllä! Käytös ja vuorovaikutus (tai sen puute) deittissovelluksissa on muuttunut yhä tylymmäksi, ja toimintamallit kuten ghostaus ovat valuneet sieltä reaalielämäänkin. Olen myös huomannut, että joka toinen ”ei etsi mitään vakavaa”, ilmeisesti sitoutuminen yhteen ihmiseen on jokin kirosana?
Yksin eläminen tuntuu helpommalta ratkaisulta, vaikka paikka paikoin myös turvattomalta ja yksinäiseltä – valitettavasti yksinäinen fiilis jää myös treffailusta 🙁
Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus, kiitos siitä!
Ihmissuhteista on tullut lyhyitä ja itsekeskeisiä, joten voisin oikeasti jopa myöntää, että pelkään ajatusta siitä, että olisin joku päivä sinkku.
Kuvittelenkin koko nyky seurustelun olevan yhtä tinderiä, jossa parit vaihtuu nopeammin, mitä poikamiehen kalsarit. Hirveästi toivon kuitenkin olevani väärässä, sillä en ole oikeastaan joutunut seurustelemaan ja suhteeni on ollut pitkä. Olenkin siis mielipiteeni kanssa, vain kuulopuheiden varassa.
No se seurustelu menisi kyllä ja olisi varmasti ihanaa, mutta väkinäinen pikadeittailu saa pienen oksennuksen nousemaan suuhun.Parien muodostumisesta on tullut ihmisten mielissä helppoa, mutta oikeasta yhdessäolosta todella vaikeaa.
PS. Älä vähättele ulkonäköäsi
[…] Iida kirjoitti blogissaan osuvasti deittisovellusten aiheuttamasta pahoinvoinnista ja ahdistuksesta. Jotain kummaa on minunkin mielestäni tapahtunut ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Onhan aina ennenkin toki jätetty, petetty, petytty ja kokeiltu kaveria todeten että ei natsaa, mutta seuranhakusovellusten myötä vuorovaikutuksen laatu on heikentynyt ja suhteet muuttuneet surkeammiksi. Kuuntelen lopen uupuneena, kuinka on ihan OK viestitellä viidelle yhtä aikaa, jättää saapumatta treffeille,skipata päiväkausia jatkunut keskustelu kesken kuumimman aivo-orgasmin, kadota ilman selitystä, siirtyä elämän snägärillä sämpylän välistä toiseen saman illan aikana ja selata sunnuntait loputonta selfieiden merta swaippaillen rutiinilla tietyt ominaisuudet oikealle, toiset vasemmalle.Jotenkin kauhean kaukana siitä, mitä kuvittelin kypsien ihmissuhteiden olevan. […]
Minun mielestäni keskeistä on tunnistaa käytössä olevan sovelluksen toimintatapa ja luonne. Jos käyttää sellaista parinhakusovellusta, jossa tehdään nopeita päätöksiä ulkonäön perusteella, niin selvähän se, että tällainen sovellus kannustaa pinnalliseen toimintatapaan. Voi myös olettaa, että sovellus vetää aika paljon puoleensa henkilöitä, jotka haluavatkin tehdä päätöksiä pinnallisin perustein. Tämä paitsi määrittelee pelin hengen, myös vääjäämättä vaikuttaa siihen, millaisen kuvan itsestä ja todellisuudesta kyseinen sovellus antaa. Se on kuitenkin vain yksi kuva, ja monessa tapauksessa hyvin värittynyt, eli sen perusteella ei kannata tehdä liian laajoja johtopäätöksiä ympäröivästä todellisuudesta ja omasta paikasta siinä.
Ei kai muuta voi sanoa, kuin ettei kannata osallistua peliin, jonka säännöistä ja hengestä ei pidä. Ellei koe menestyvänsä ulkonäkökeskeisessä ”pelissä” ja/tai ei pidä sellaisesta, kannattanee suunnata parinhaku muihin kanaviin – sellaisiin, jotka sopivat paremmin omaan maailmankuvaan ja josta jää parempi fiilis.
[…] on monenlaisia. Luin jokin aika sitten Iidan matkassa jutun deittisovellusten aiheuttamasta pahasta olosta. Voin hyvin kuvitella tunteen, vaikka itse en ole […]