Tänään mennessäni kuntosalille, kirjautumislaitteen näyttö ilmoitti, että olen käynyt salilla 22 kertaa tässä kuussa. Ja tänään on 25. tammikuuta eli ei huono! Joulun jälkeen alkoi todella hyvä treeni-into ja olen saanut sitä ylläpidettyä jo kriittisen tammikuun! Mikä itseäni on auttanut motivaation ylläpitämiseksi on tietysti hyvämieli, jonka siitä saan mutta myös tulokset. Salikamat on aina mukana töissä ja aika usein menen salille suoraan töistä. Toisinaan saatan jäädä bussista huomaamatta jo kotipysäkillä, sillä kotini on työpaikkani ja kuntosalini välissä. Niinä kertoina on usein liian kova nälkä, jolloin käyn kotona tekemässä smoothien ja lähden sitten. Myös kaverin kanssa yhteiset treenit motivoi ja on kiva jutella kuulumiset samalla! Ja hei, tietty uudet treeni vaatteet! Ne motivoi kyllä kummasti, varsinkin naisia 🙂
Viime vuoden haasteet, virheet ja vaikeudet ovat tuoneet tähän. Olen todella kiitollinen kaikesta tapahtuneesta. On hienoa olla tässä kohtaa elämää, vaikken olekaan vielä kokonainen ja täysin selvillä itsestäni. Viime tammikuussa en varmaan olisi uskonut, että käyn salilla kuudesti viikossa. En nimittäin koskaan ole ollut kovin liikunnallinen. Tottakai lapsena liikkuu paljon leikkiessään mutten harrastanut mitään urheilulajia. Kävin kerran viikossa tanssitunnilla. Inhosin koululiikuntaa erityisesti yläasteella ja koin olevani niin huono. En ollut koskaan se, joka oltaisiin ensimmäisenä valittu joukkueeseen. Olin myös ylipainoinen, joka toki vaikutti liikuntatunteihin. Ne ahdistavat jollain tapaa, sillä en kokenut itseäni hyväksi omassa kehossani ja olin epävarma.
Jo pikkutyttönä olin äidin mukana kuntosalilla. Pian kuitenkin äidinkin käynnit vähenivät kun perhe koko kasvoi seitsemään henkeen. Eipä siinä ollut aikaa itse liikkua tai pitää huolta lapsen liikkumisesta saati syömisestä. Tuntuu helpolta syyttää lapsuuteni ylipainosta vanhempiani, äitiä oikestaan, joka oli aina kotona. Aina oli tuoretta pullaa, vieraita kylässä ja herkkuja pöydässä. Helposti sai muutaman keksin vielä salaa sen jälkeen kuin äiti oli kieltänyt. Ja mummola oli lähellä, siellä oli pakastinarkku täynnä jäätelöä, jonka avaamista kukaan ei rajoittanut. Itkin usein äidille, että miksi olen näin lihava. Äiti sanoi, että olen sopiva ja hän rakastaa minua. Oma ulkonäkö kuitenki vaikutti koulumaailmassa ja hierarkiassa, en ollut koskaan se suosittu tyttö. Vasta seitsemäntoista vuotiaana innostuin tavoitteellisesta ja säännöllisestäliikunnasta, ja silloinkin pidin itseäni liian lihavana osallistumaan vanhojentansseihin, joten halusin laihduttaa.
Siitä meni vielä monta vuotta kun ymmärsin mistä todella oli kysymys. Voin huonosti ja vatsani oireili voimakkaasti syömääni ruokaan. Se pakotti minut muutamaan ruokavaliota. Oman sisäisen puheen muuttaminen ja itsetunnon rakentaminen ovat olleen avainasemassa parempaan hyvinvointiin. Kaksikymppisenä viimein osasin tarkastella itseäni ja mieltäni. Liikunta ja salilla käyminen tulivat mukaan vasta paljon myöhemmin. Olin ruokavalion avulla laihtunut 83 kilosta 63 kiloon. Olin aina ajatellut, että kuntosali ei ole minun juttu, sillä aiemmat kokemukset olivat aina tuottaneet pettymyksen, en ollut laihtunut. Luulen myös etten tiennyt mitä olisin tehnyt salilla ja nuorena oma keho oli vieras ja vähän väliä häpesin sitä. Ja kuntosali nyt ei ehkä ollut ihanteellinen ympäristö, koska saatoin pahoittaa mieleni verratessa itseäni muihin.
Nyt tammikuussa kun olen käynyt kuntosalilla 22 kertaa, en voisi oikeastaan olla tyytyväisempi. Ei haittaa jos helmikuussa tahti ei pysy. Kyse kun ei ole yksittäisestä kuukaudesta vaan koko elämästä, elämäntavasta. Olen muuttanut oman elämäntapani. Liikunta on nykyään voiman ja hyvän olon lähde. Olen myös kiitollinen siitä, että elämä on tuonut tähän ja olen saanut elää nuo kaikki vaiheet. Mikään ei ole niin hienoa kuin nyt jakaa omaa tietämystä ja hyvää oloa toisille innostaen heitä muuttamaan elämäntapojaan. Tottakai tavoitteet kasvaa ja tälläkin hetkellä haluaisin vielä enemmän. Joskus vain täytyy pysähtyä, tässä on hyvä ja rauhallinen olo. Malttamattomana jo odotan huomista treeniä!
-Iida