Tässä raskaudessa kehon muutokset ovat tuntuneet vaikeammilta ottaa vastaan kuin viimeksi. Ensimmäistä lasta odottaessani kehon muutokset tuntuivat ihanilta ja oikein odotin mahan kasvua. Odotin sitä, että maha näkyy kunnolla ja kaikille. Halusin korostaa muotojani tiukoilla vaatteilla, jottei kenellekään jäisi epäselväksi, että olen raskaana. Tuolloin tuntui, että ensimmäistä kertaa rakastuin omaan kehooni ja pidin sitä täydellisenä. Erityisesti mahaani, jota olin koko elämäni inhonnut, sillä se ei ollut mielestäni riittävän sileä ja litteä. Painonnousu ei stressannut koko raskausaikana ollenkaan, vaan suhtauduin siihen todella myötätuntoisesti ja ajatuksella, että se nyt kuuluu asiaan.
Tässä raskaudessa taas kehon muutokset ovat hieman jännittäneet ja jopa paikoin ahdistaneet. Ajatus kasvavasta mahasta ja painonnoususta ei ole tuntunut samalta kuin viimeksi.
Tässä raskaudessa mahani on valmiiksi arpinen ja löysä. Mietin, että osaanko ihastua mahaani tässä raskaudessa? Tuleeko se näyttämään raskausvatsalta? Osaanko ottaa uudet arvet vastaan ihaillen? Osaanko suhtautua mahaani armollisesti synnytyksen jälkeen?
Tässä raskaudessa fyysinen kuntoni on huono. Ennen ensimmäistä raskautta liikunta täytti suuren osan vapaa-ajastani. Kehoni oli fyysisesti vahva ja se jaksoi raskauden todella hyvin. Mitä jos kehoni ei nyt jaksakaan?
Tässä raskaudessa lähtöpainoni oli liki sama kuin viimeksi synnyttämään mentäessä. Painonnousu tuntuu ikävältä. Mitä jos käy samoin kuin viimeksi? Mitä jos kilot jäävät? Ennen ensimmäistä raskauttani elin unelmavartalossani, jota en tosin silloin osannut nähdä sellaisena. Raskaus näytti silloin kehoni täydellisyyden ja ekaa kertaa koin olevani hyvä juuri sellaisena.
Mutta miten tässä raskaudessa? Tulenko ihastumaan kehooni? Tuleeko minulle hyvä olo omassa kehossani? Tulenko hyväksymään muutokset? Tulenko nauttimaan siitä, että kehoni muuttuu, maha kasvaa ja sisälläni kasvaa toivottu uusi elämä?
En ole juurikaan dokumentoinut tätä raskautta ja mahan kasvua. Oma muuttuva keho on ahdistanut ja minulla ei ole ollut yhtään sellainen olo, että haluaisin kuvia itsestäni. Ensimmäisestä raskaudesta kuvia on kuitenkin todella paljon ja niitä on edelleenkin ihana katsoa. Tiesin, että minua harmittaisi, jos tästä raskaudesta ei olisi ollenkaan vastaavia kuvia.
Ihana Heidi kuvasi minua ja talletti tämän toisen raskauden kauniisiin kuviin. Katsoessani näitä ihania kuvia huokailen tyytyväisyydestä. Kuvat on ihania, näytän tosi ihanalta. Miten hyvältä tekeekään nähdä itsensä välillä kuvan kautta. Vähän kuin katselisi itseään toisen silmin! Näillä kuvilla oli iso vaikutus omiin ajatuksiini.
Olen taas tuntemassa sitä ihastusta omaan kehoon ja erityisesti mahaani. Ihanaa, että se tunne alkaa sieltä hiljalleen tulla!
-Iida
LUE MYÖS
Ensimmäisiä raskauskuvia edellisestä raskaudesta
Viimeiset raskauskuvat edellisestä raskaudesta
KUVAT Heidi Väisänen