Tällä hetkellä käynnissä on laaja kunta-alan lakko. Lakon taustalla on eri ammattijärjestöt. Lakko järjestetään 3.-9.5.välisenä aikana. Lakko vaikuttaa kymmenessä kaupungissa ja lakon piirissä on 81 000 työntekijää. Lakon vuoksi monet kunnalliset päiväkodit ja koulut ovat suljettuna, jonka lisäksi lakko vaikuttaa myös kirjastojen ja museoiden toimintaan.
Lakko ei koske minua fyysisesti, mutta henkisesti kyllä.
Valmistuin varhaiskasvatuksen opettajaksi Helsingin yliopistosta vuonna 2015 ja aloitin työt alalla. Irtisanouduin kuitenkin kesällä 2020 varhaiskasvatuksen opettajan työstäni viiden vuoden jälkeen.
Arkeni yksinhuoltajana, pienen lapsen kanssa, yhdistettynä varhaiskasvatuksen opettajan työhön tuntui liian kuormittavalta. Kokonaiskuormitus oli vain sellainen, etten olisi enää voinut jatkaa. Irtisanoutuessa ajattelin ensisijaisesti omaa ja lapseni hyvinvointiani.
Seison täysin lakon takana.
Lakko on myös historiallinen, hyvin poikkeuksellinen sellainen. On upeaa, että viimein opettajat ovat lakossa, jo oli aikakin. Tunnen ammattiylpeyttä kollegoita kohtaan, jotka ovat mukana lakossa. Samaan aikaan tunnen surua siitä, että oikeasti alan tilanne on päästetty tähän pisteeseen, että tarvitaan lakko. Alan ongelmat ja haasteet olivat tiedossa jo omana opiskeluaikanani. Jo vuonna 2013 puhuttiin siitä, ettei varhaiskasvatuksen opettajat työllisty alalle tai työura alalla jää hyvin lyhyeksi. Omien työvuosien aikana tilanne vain tuntui pahenevan vuosi vuodelta. Puhumattakaan siitä mitä se varmasti on ollut tämän pandemian aikana, kun henkilökunta on venytetty äärimmilleen ja kulutettu ihan loppuun. Voi kun tähän pisteeseen ei olisi tarvinnut tulla.
Tällähetkellä virka- ja työehtosopimukset ovat tauolla. Ammattijärjestetöt neuvottelevat kuntatyönantajan kanssa uusista virka- ja työehtosopimuksista. Neuvotteluissa sovitaan monista yksityiskohdista, esimerkiksi palkasta, työajasta, vapaista ja työhyvinvointiin liittyvistä asioista. Isoimpana tavoitteena on monivuotinen palkkaohjelma, joka mahdollistaisi palkankorotukset kunta-alan työntekijöille. Sopimusneuvotteluissa ei ole päästy sopuun, jonka vuoksi työtaistelutoimena on järjestetty lakko.
Koen suurta intohimoa varhaiskastusta kohtaan. Olen todella kiinnostunut pienen lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. Olen ylpeä ammatistani ja haluaisin todellakin palata tekemään työtä, jolle koen paloa. En kuitenkaan tällä hetkellä näe mahdollisena, että palaisin varhaiskasvatuksen opettajaksi. Toivoisin ensisijaisena muutosta palkkaukseen, jotta voisin palata.
Palkka ei missään tapauksessa vastaa työnkuvaa, työn vaativuutta ja vastuuta. Alalla ei ole palkkakehitystä, vaan palkka junnaa paikoillaan. Palkkaan ei voi vaikuttaa tekemällä työtään paremmin, tekemällä enemmän työtunteja tai kouluttautumalla lisää.Työmäärä sen sijaan on lisääntynyt paljonkin viime vuosina varhaiskasvatuslain ja uuden varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirjan myötä. Työmäärä ja palkka eivät yksinkertaisesti kohtaa.
Palkan lisäksi on muitakin suuria ongelmia. Ensimmäisenä tietysti resurssipula. Koin työssäni usein riittämättömyyden tunnetta. Koin, etten voi tehdä työtäni tavalla, jolla minun kuuluisi työtäni tehdä. Koin, etten voi mahdollistaa laadukasta varhaiskasvatusta, johon lapsilla on oikeus. Puute työntekijöistä, työntekijöiden vänyminen, joustaminen ja siirtely aiheuttaa sen, että työtä tehdään usein vajaalla mitoituksella. Vaikka koko henkilökunta olisi paikalla, voi resurssit silti tuntua riittämättömiltä. Monilla lapsilla voi olla tarvetta tuelle, johon normaalihenkilökuntamitoitus ei riitä.
Työympäristö on kuormittava. Se on varmasti sitä myös lapsille.Ryhmäkoot ovat suuria ja meteli usein kova. Olenkin monesti miettinyt, että mikä on syy ja mikä seuraus lasten lisääntyvälle tuen tarpeelle. Todennäköisesti lasten olisi helpompi rauhoittua, keskittyä ja toimia pienemmässä ryhmässä. Jatkuva hälinä johtaa ylivireustilaan tai väsymykseen, joka purkautuu käytöksessä niin lapsilla kuin aikuisillakin.
Varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus. Koen, ettei tämä oikeus toteudu. Jotta laadukasta, lapsen kasvua ja kehitystä tukevaa varhaiskasvatusta voidaan toteuttaa, tarvitaan hyvinvoivaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa. Varhaiskavatuksen henkilökunnan työ on todella merkittävää ja arvokasta. Sen on aika myös saada ansaitsemaansa arvostusta yhteiskunnassa. Kyseessä ei ole paikka, jossa lapset ovat säilössä huoltajien työpäivän ajan. Varhaiskasvatus on suunniteltu ja tavoitteellista toimintaa lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämiseksi. Perustana on tieteellisesti tutkittu tieto lasten kehityksestä ja oppimisesta sekä koulutetut ammattihenkilöt. Siitä pitää saada kunnon korvaus. Nyt työntekijät antavat itsestään työlle enemmän kuin mitä siitä saavat, omasta hyvinvoinnista ja omasta rahapussista.
Tällä hetkellä henkilökunta voi huonosti. Henkilökunta myös pakenee alalta, kuten minä itsekin. Kuka allalla kohta työskentelee ja miten? Toistuvasti silmäni osuvat varhaiskavastukseen sijaisia välittävän yrityksen mainokseen: ”Töihin ilman koulutusta? Sinulla on enemmän osaamista kuin tiedätkään”. Viesti on selvä. Varhaiskasvatukseen kuka vain on tervetullut. Suunta on todella huolestuttava. Jos lapsille halutaan heidän ansaitsemaansa varhaiskasvatusta, tulisi myös nähdä ammattitaidon arvo. Uskon palkan olevan asia, joka houkuttelisi työhön ja motivoisi pysymään siinä. Tällä olisi iso vaikutus resurssipulaan ja se keventäisi työn kuormitusta.
Ammattitaitoinen henkilökunta tulisi pitää alalla kynsin ja hampain. Tulisi tehdä kaikki, jotta henkilökunta haluaa työskennellä varhaiskasvatuksessa. Hyvinvoivat aikuiset tarkoittaa hyvinvoivia lapsia. Hyvinvoivista lapsista tulee yhteiskuntaa pyörittäviä aikuisia tulevaisuudessa. Kyllä varhaiskasvatus on pohja tulevaisuudelle.
-Iida
Kuvat papunet.net
LUE MYÖS