Tällä hetkellä käynnissä on laaja kunta-alan lakko. Lakon taustalla on eri ammattijärjestöt. Lakko järjestetään 3.-9.5.välisenä aikana. Lakko vaikuttaa kymmenessä kaupungissa ja lakon piirissä on 81 000 työntekijää. Lakon vuoksi monet kunnalliset päiväkodit ja koulut ovat suljettuna, jonka lisäksi lakko vaikuttaa myös kirjastojen ja museoiden toimintaan.
Lakko ei koske minua fyysisesti, mutta henkisesti kyllä.
Valmistuin varhaiskasvatuksen opettajaksi Helsingin yliopistosta vuonna 2015 ja aloitin työt alalla. Irtisanouduin kuitenkin kesällä 2020 varhaiskasvatuksen opettajan työstäni viiden vuoden jälkeen.
Arkeni yksinhuoltajana, pienen lapsen kanssa, yhdistettynä varhaiskasvatuksen opettajan työhön tuntui liian kuormittavalta. Kokonaiskuormitus oli vain sellainen, etten olisi enää voinut jatkaa. Irtisanoutuessa ajattelin ensisijaisesti omaa ja lapseni hyvinvointiani.
Seison täysin lakon takana.
Lakko on myös historiallinen, hyvin poikkeuksellinen sellainen. On upeaa, että viimein opettajat ovat lakossa, jo oli aikakin. Tunnen ammattiylpeyttä kollegoita kohtaan, jotka ovat mukana lakossa. Samaan aikaan tunnen surua siitä, että oikeasti alan tilanne on päästetty tähän pisteeseen, että tarvitaan lakko. Alan ongelmat ja haasteet olivat tiedossa jo omana opiskeluaikanani. Jo vuonna 2013 puhuttiin siitä, ettei varhaiskasvatuksen opettajat työllisty alalle tai työura alalla jää hyvin lyhyeksi. Omien työvuosien aikana tilanne vain tuntui pahenevan vuosi vuodelta. Puhumattakaan siitä mitä se varmasti on ollut tämän pandemian aikana, kun henkilökunta on venytetty äärimmilleen ja kulutettu ihan loppuun. Voi kun tähän pisteeseen ei olisi tarvinnut tulla.
Tällähetkellä virka- ja työehtosopimukset ovat tauolla. Ammattijärjestetöt neuvottelevat kuntatyönantajan kanssa uusista virka- ja työehtosopimuksista. Neuvotteluissa sovitaan monista yksityiskohdista, esimerkiksi palkasta, työajasta, vapaista ja työhyvinvointiin liittyvistä asioista. Isoimpana tavoitteena on monivuotinen palkkaohjelma, joka mahdollistaisi palkankorotukset kunta-alan työntekijöille. Sopimusneuvotteluissa ei ole päästy sopuun, jonka vuoksi työtaistelutoimena on järjestetty lakko.
Koen suurta intohimoa varhaiskastusta kohtaan. Olen todella kiinnostunut pienen lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. Olen ylpeä ammatistani ja haluaisin todellakin palata tekemään työtä, jolle koen paloa. En kuitenkaan tällä hetkellä näe mahdollisena, että palaisin varhaiskasvatuksen opettajaksi. Toivoisin ensisijaisena muutosta palkkaukseen, jotta voisin palata.
Palkka ei missään tapauksessa vastaa työnkuvaa, työn vaativuutta ja vastuuta. Alalla ei ole palkkakehitystä, vaan palkka junnaa paikoillaan. Palkkaan ei voi vaikuttaa tekemällä työtään paremmin, tekemällä enemmän työtunteja tai kouluttautumalla lisää.Työmäärä sen sijaan on lisääntynyt paljonkin viime vuosina varhaiskasvatuslain ja uuden varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirjan myötä. Työmäärä ja palkka eivät yksinkertaisesti kohtaa.
Palkan lisäksi on muitakin suuria ongelmia. Ensimmäisenä tietysti resurssipula. Koin työssäni usein riittämättömyyden tunnetta. Koin, etten voi tehdä työtäni tavalla, jolla minun kuuluisi työtäni tehdä. Koin, etten voi mahdollistaa laadukasta varhaiskasvatusta, johon lapsilla on oikeus. Puute työntekijöistä, työntekijöiden vänyminen, joustaminen ja siirtely aiheuttaa sen, että työtä tehdään usein vajaalla mitoituksella. Vaikka koko henkilökunta olisi paikalla, voi resurssit silti tuntua riittämättömiltä. Monilla lapsilla voi olla tarvetta tuelle, johon normaalihenkilökuntamitoitus ei riitä.
Työympäristö on kuormittava. Se on varmasti sitä myös lapsille.Ryhmäkoot ovat suuria ja meteli usein kova. Olenkin monesti miettinyt, että mikä on syy ja mikä seuraus lasten lisääntyvälle tuen tarpeelle. Todennäköisesti lasten olisi helpompi rauhoittua, keskittyä ja toimia pienemmässä ryhmässä. Jatkuva hälinä johtaa ylivireustilaan tai väsymykseen, joka purkautuu käytöksessä niin lapsilla kuin aikuisillakin.
Varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus. Koen, ettei tämä oikeus toteudu. Jotta laadukasta, lapsen kasvua ja kehitystä tukevaa varhaiskasvatusta voidaan toteuttaa, tarvitaan hyvinvoivaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa. Varhaiskavatuksen henkilökunnan työ on todella merkittävää ja arvokasta. Sen on aika myös saada ansaitsemaansa arvostusta yhteiskunnassa. Kyseessä ei ole paikka, jossa lapset ovat säilössä huoltajien työpäivän ajan. Varhaiskasvatus on suunniteltu ja tavoitteellista toimintaa lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämiseksi. Perustana on tieteellisesti tutkittu tieto lasten kehityksestä ja oppimisesta sekä koulutetut ammattihenkilöt. Siitä pitää saada kunnon korvaus. Nyt työntekijät antavat itsestään työlle enemmän kuin mitä siitä saavat, omasta hyvinvoinnista ja omasta rahapussista.
Tällä hetkellä henkilökunta voi huonosti. Henkilökunta myös pakenee alalta, kuten minä itsekin. Kuka allalla kohta työskentelee ja miten? Toistuvasti silmäni osuvat varhaiskavastukseen sijaisia välittävän yrityksen mainokseen: ”Töihin ilman koulutusta? Sinulla on enemmän osaamista kuin tiedätkään”. Viesti on selvä. Varhaiskasvatukseen kuka vain on tervetullut. Suunta on todella huolestuttava. Jos lapsille halutaan heidän ansaitsemaansa varhaiskasvatusta, tulisi myös nähdä ammattitaidon arvo. Uskon palkan olevan asia, joka houkuttelisi työhön ja motivoisi pysymään siinä. Tällä olisi iso vaikutus resurssipulaan ja se keventäisi työn kuormitusta.
Ammattitaitoinen henkilökunta tulisi pitää alalla kynsin ja hampain. Tulisi tehdä kaikki, jotta henkilökunta haluaa työskennellä varhaiskasvatuksessa. Hyvinvoivat aikuiset tarkoittaa hyvinvoivia lapsia. Hyvinvoivista lapsista tulee yhteiskuntaa pyörittäviä aikuisia tulevaisuudessa. Kyllä varhaiskasvatus on pohja tulevaisuudelle.
-Iida
Kuvat papunet.net
LUE MYÖS
Varhaiskasvatus on lapsen oikeus
Palkka ei ole varhaiskasvatuksen ainoa ongelma
21 kommenttia
Todella tärkeitä pointteja. Minustakaan ei ollut jäämään. 🙁 Ja syyt pitkälti samat sinun kanssasi. Varhaiskasvatukselle pitäisi tunnustaa sille kuuluva arvo.
Arvostan hurjasti entisiä kollegoitani, jotka tekevät hienoa työtä vaikeissa olosuhteissa.
Samaa mieltä! Ja itsekin arvostan todella paljon entisiä kollegoita, niin niin upeita tyyppejä, jotka todella ansaitsisivat parempaa!
Olen itse alaa vaihtanut hoitaja, tällä hetkellä opiskelen uutta tutkintoa. Ensisijainen syy ammatinvaihtoon oli juurikin tuo kuormitus, koin ettei perhe-elämää enää pystynyt yhdistämään työhön.
Nostan hattua varhaiskasvatuksen työntekijöille, pitäkää puolenne! Hurjaa kyllä että ammattitaidon arvostus on tuolla tasolla, että kuka vaan kelpaa töihin, koulutústa tai ei.
Ymmärrän todella hyvin! Sama painoi itsellä syynä.
” Koen suurta intohimoa varhaiskastusta kohtaan. Olen todella kiinnostunut pienen lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. Olen ylpeä ammatistani ja haluaisin todellakin palata tekemään työtä, jolle koen paloa.”
Allekirjoitan tuon myös omalta kohdaltani!
Siksi toivon todella, että kaiken -toki tärkeän – lakkopuheen ohessamme emme unohda puhua työmme parhaista puolista; ihanista kohtaamisista ja upeista asiakassuhteista, jotka voi at kestää perheiden kanssa vuosia. Puhutaan myös siitä, kuinka kevätjuhlissa aina itketään niiden kouluun lähtevien eskarilaisten (ja heidän vanhempien kanssa) ilon ja ikävän kyyneleitä.
Muistetaan puhua siitä, kuinka taas yksi pieni oppi käymään potalla ja toinen ottamaan keinussa vauhtia. Puhutaan myös siitä, miten ammattilaisina teimme tarkan havainnoin lapsesta, joka tätä kautta sai lopulta apua ongelmiinsa. Tehdään näkyväksi ne ihanat metsäretket, kun syödään eväitä mättäällä ja aamun ihan ensimmäiset hetket, kun pelataan jo pienellä porukalla erä Kimbleä.
Niitä juttuja minä rakastan.
Samasta syystä uskallan edelleen suositella ammattiani kaikille nuorille, jotka miettivät alalle hakemista. Tervetuloa!
Meillä on oikeus puolustaa meidän työelämäämme ja samalla kaikkien niiden lasten arkea, joiden kanssa me päiviämme vietämme, heidän lapsuuttaan.
Varhaiskasvattajat ovat perinteisesti olleet matalapalkkaisia. Harva kaduntallaaja edes tietää, kuinka vähän siellä päiväkodissa tienataan. Kohta täysi-ikäinen lapseni saa töistään suurempaa tuntipalkkaa. Ilman koulutusta tai vuosien työkokemusta.
En silti ajattele, että pelkkä palkka ratkaisisi työssä jaksamista, vaikka parannettavaa toki löytyykin.
Kiitos myös kaikille muille opettajille oman häntänne nostamisesta! Opettajilla on tärkeä rooli koko alaikäisen ikäryhmien kasvatuksessa läpi vuosien. Toivon todella, että heidänkin arvonsa vihdoin nähtäisiin!
Kyllä, iso kiitos opettajille, koulun koko henkilökunnalle ja vakan koko henkilökunnalle. Niin tärkeitä töitä❤️
Joissa toki raha ei kaikkea ratkaise, mutta varmasti se motivoi uutta sukupolvea hakutumaan alalle. Jotta meillä olisi nyt ja jatkossa huippu ammattilaisia opettamassa!
Hyvin kirjoitettu! Itselläni on hyvin samansuuntaiset mietteet. Miksi edes laaditaan lakeja ja suunnitelmia, jos ei ole tarkoituskaan tehdä niistä toteuttamiskelpoisia? Miksi koulutetaan opettajia ja hoitajia kalliisti, jos työn voi tehdä peruskoulupohjalta?
Minä olin hyvä työssäni, kouluttauduin lisää, tein työni vastuuntuntoisesti. Ensin meni fyysinen terveys, sitten psyykkinen. Nyt työskentelen itseni kanssa, etten katkeroituisi. Oman ja perheeni hyvinvoinnin takia en näe itselläni tulevaisuutta alalla, vaikka työpaikka vielä onkin. Aika surullista, vaikka itse sanonkin.
Tosi samaistuttavaa ja todellakin surullista! Voimia sulle!
Kyllä se vaalipuheessa hienolta kuulostaa, kun luvataan kaikille lapsille ilmainen paikka varhaiskasvatuksessa.Silloin ei niin tarvitse miettiä, riittäääkö koulutettua henkilökuntaa tai edes sopivia tiloja puheiden lunastamiseen.
Minun ainoa lapseni on menossa syksyllä päiväkotiin Helsingissä, ja kyllä hirvittää äitiä. En tiedä, mistä kaukaa saamme paikan, ja onko sinne turvallista viedä lapsi, kun henkilökuntaa ei riitä. Tunteeko henkilökunta koko lasta, jos porukka vaihtuu jatkuvasti? Mielelläni maksaisin päiväkodista yli sen 288 euroa, jos työntekijät saisivat sitten vähän enemmän palkkaa tai edes tarpeeksi väkeä töihin.
Ymmärrän tosi hyvin. Onneksi työ tekijät tekevät parhaansa❤️ Iso harmi on kyllä etäisyydet, itsekin Helsingissä sain lapselle paikan kaukaa kotoa ja pitkät matkat kyllä uuvuttivat.
Mielestäni on hassua, kun aina puhutaan, että varhaiskasvatuksen opettajien pitäisi saada lisää palkkaa. Todellisuudessa hoitajat tekevät aivan samaa työtä. Varhaiskasvatuksessa opettaminen, laulutuokiot, askartelu tuokiot ym. kuuluvat koko ryhmän kasvattajille. Välillä tuntuu, että hoitajia arvostetaan vähemmän kuin opettajia. Toki eskari opettajalle kuuluu tuokioiden suunnittelu, mutta 0-5 vuotiaiden ryhmässä ei ole samanlaista opetusta. Me hoitajathan ne vaipat vaihdetaan ja opetetaan lapsille tärkeitä taitoja. Työ on yhtä raskasta sekä hoitajilla ja opettajilla. Liian suuret ryhmät ja liian vähän kasvattajia jolloin en voi työssäni antaa sitä panostusta kuin haluaisin. Minusta kiireesti pitäisi tehdä asialle jotain. Nyt varhaiskasvatuksessa olevat lapset pyörittävät tulevaisuudessa yhteiskuntaa. Huolestuttavan paljon on perheitä jotka tarvitsevat kasvatusapua varhaiskasvatukselta.
Itse ainakin toivoisin todellakin ihan koko ajan ammattilaisille palkankorotuksia, en todellakaan vain opettajille. Ja tekstissä puhuikin yleisesti henkilökunnasta. Kyllä töitä tehdään tiiminä ja opettaja ei voi tehdä työtään ilman hoitajia.
On kyllä myös todettava, että päiväkodeissa työskentelee – ihan samalla tavalla kuten vaikka sairaaloissa tai kouluissa – monella eri koulutuksella ja ammattinimikkeellä varustettua henkilökuntaa. Yksi on lukenut itsensä lähihoitajaksi ja toinen suunnannut lukion jälkeen yliopistoon. Palkkaus ja tehtävänimikkeet ovat erilaisia, mutta myös toimenkuvat poikkeavat toisistaan. Ei siis pidä ajatella, että ”kaikki tekevät sitä samaa työtä”, kun näin ei asian pitäisi lainkaan olla. Toki työtä tehdään yhdessä tiiminä, samojen lasten ja perheiden kanssa, eikä asiakkaalle varsinaisesti tarvitsekaan ulospäin korostua, kuka milläkin ammattinimikkeellä työtä on tekemässä.
Mutta ihan niinkuin siellä leikkaussalissa on eri ammattilaisilla eri tehtävät, vaikka tiiminä asiakkaan eteen toimitaankin, ihan samalla tavalla päiväkotiryhmässä tiimi koostuu eri asioiden osaajista.
Lisätään vielä alkuperäiseen viestiin, että laadukkaassa varhaiskasvatuksessa sitä opettajan suunnittelemaa tavoitteellista toimintaa on ihan kaikenikäisille lapsille. Siis myös niille ihan pienimmille, alle vuoden ikäisille.
Eikänse opettajan ammattitaito suinkaan näy vain niissä tuokioissa (jos sellaisia nyt enää edes pidetään), vaan ihan kaikki päivän toiminnot ryhmässä tulisi olla suunniteltuja niin, että niistä voi – kuin aivan vahingossa – oppia jotain. Ollaan sitten pukemassa, syömässä tai jonotetaan kurahousut jalassa sisälle riisumaan, ihan jokainen hetki päivässä voidaan ryhmän sisällä opettajan johdolla suunnitella ja hioa niin, että niistä muodostuu tavoitteellisia oppimiskokemuksia. Sitä se on se ammattitaito.
En usko, että pelkällä palkankorotuksella saadaan parannusta aikaiseksi. Jos työssä ei koe onnistuvansa ja koko ajan joutuu tekemään äärimmäisiä suorituksia, onnistumisen tunnetta ei ole. Työkulttuuriin ja kaikkeen tekemiseen sen ympärillä pitäisi tulla muutos.
Nykyään keskitytään hoitajamitoitukseen siten, miten saadaan rima alitettua kaikkein aliten. Ei ajatella lasten etua, eikä hoitajien kuormittavuutta. Pitäisi päästä päiväkodin ajattelusta tuotantolaitoksena eroon.
Varmasti totta. Monen asian pitäisi muuttua. Itse näen palkan yhtenä isona asiana. Kyllä se motivoi hakeutumaan alalle ja pysymään alalla, jolloin henkilökunnasta ei ehkä olisi niin suurta pulaa ja siten työ myös kevenisi.
Luettua postauksesi minulle jäi epäselväksi, millaiset palkat varhaiskasvatuksessa on. Esimerkiksi juuri aloittaneen opettajan ja 10 vuoden päästä aloituksesta. Saavutetaanko palkankorotuksella niitä etuja, mitä opettajille kuuluisi? Miten alan voisi kehittää niin, että siinä olisi hyvää olla?
Ja kommentoijille: Miksi ihmeessä opettajia asetetaan hoitajia vastaan? Eihän näiden ammattiryhmien palkkauksessa ole edes suurta eroa. Vai onko?
Äkkiseltään googlasin seuraavat tiedot:
Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle Lastentarhanopettaja on 2 767 euroa kuukaudessa.
Palkka oli kuntasektorilla 2 799 € (15902 yksittäistä palkkaa) ja yksityisellä sektorilla 2 530 € (2128 yksittäistä palkkaa). Keskipalkka perustuu koko maan palkkatietoihin vuodelta 2020.
Lastenhoitajan palkasta kerrotaan seuraavaa: Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle Lastenhoitaja on 2 320 euroa kuukaudessa. Palkka oli kuntasektorilla 2 437 € (4295 yksittäistä palkkaa) ja yksityisellä sektorilla 2 185 € (3665 yksittäistä palkkaa). Keskipalkka perustuu koko maan palkkatietoihin vuodelta 2020.
Kiitos hyvästä tekstistä jälleen kerran! Kommenttini ei varsinaisesti liity tämän kirjoituksen aiheeseen, mutta olisi kiva kuulla mitä ajattelet varhaiskasvatuksen ammattilaisena. Haluaisin muistaa lapsen päiväkodin aikuisia jotenkin pienesti ja kiittää heidän työstään nyt ennen kesälomia. Budjettini ei kuitenkaan ole valtavan suuri, ja pohdin mikä muistaminen voisi ilahduttaa. Lapsella ei siis ole nimettyä ”omaa” hoitajaa, vaan ryhmän kaikki aikuiset (4 vakituista) ovat vuorollaan kaikkien lasten kanssa. Olisiko sinulla hyviä vinkkejä tai mieleen jääneitä muistamisia joita olet itse saanut?
Olen tästä kirjoittanutkin blogiin! Josko postauksesta saisi ideoita!
Todellakaan muistamisessa raha ei ole oleellista. Henkilökuntaa on paljon, ei kyllä kukaan pysty kaikkien lahjaan laittamaan summia. Parhaita on olleet kortit kohdennetulla tekstillä ja ne olen säästänyt❤️
https://iidanmatkassa.fi/mita-varhaiskasvatuksen-henkilostolle-lahjaksi/