Alkoholi ja lapset eivät kuulu yhteen

Olen sitä mieltä, ettei lapsen tarvitsisi koskaan nähdä vanhempiaan päihtyneenä tai tulisi kokea oloaan turvattomaksi aikuisten seurassa alkoholin takia. Vaikkei lapsen omat vanhemmat olisi päihtyneitä, ei muidenkaan sukulaisten tai läheisten näkeminen alkoholin vaikutuksen alaisena ole lapselle tarpeen. Itse en käytä alkoholia ollessani lapseni kanssa kaksin. Ajattelen, että minun tulee olla yölläkin valmis lähtemään ajamaan autoa, jos jotain sattuu. Ja todennäköisesti tämä valmius tulee olla ihan aina. Seurueessa ja illanistujaisissa, vaikka lapsi olisi mennytkin nukkumaan, ajattelen, että tulisi aina olla aikuisia paikalla, jotka ovat selvinpäin. Lapsi voi herätä ja säikähtää päihtyneitä läheisiä tai päihtynyt aikuinen voi aiheuttaa pienelle lapselle fyysistä vahinkoa. Käytän alkoholia vähän, olen juonut lasillisen esim. viiniä ruoan kanssa jouluna, kun paikalla on muitakin, mutta pääsääntöisesti jos juon, niin juon, kun olen lapsivapaalla. Minulle alkoholi on aikuisten juoma ja juurikin seurustelujuoma silloin tällöin.

Vauvaa mennään katsomaan viemisten kanssa

Muistan kirjoittaneeni tästä aiheesta blogiini aikoinaan. Kun tulin äidiksi, tajusin vasta miten ihanalta tuntuu, kun vieraat tuovat mukanaan ruokalahjoja. Tiedän, ettei tarvitse viedä mukanaan mitään, jos menee kylään, mutta itse haluan viedä. Teen niin aina, oli vauvaperhe tai ei. Vauva tuskin tarvitsee muistamisia, mutta varmasti ruokalahja ilahduttaa perhettä. Muistan saaneeni tästä kritiikkiä ja useampikin toi esiin taloudellisen tilanteen, jos ei vain ole rahaa viemisiin. Osan mielestä niiden ei kuuluisi olla mikään oletus, kun menee kylään. Tietysti vauvaperhe voi myös sanoa, ettei mitään tarvitse tuoda ja toki sellaistakin toivetta on hyvä kunnioittaa.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että olen ilahtunut joka kerta, kun joku on tullut pullien, ruoan tai kukkien kanssa. Olen ilahtunut, kun ystävät ovet tulleet luokseni tekemään aamupalaa tai ruokaa. Olen ilahtunut niistäkin vieraista, jotka eivät ns. tuoneet mitään, mutta keittivät kahvin tai pitivät vauvaa, että sain keitettyä kahvin tai sanoivat vievänsä roskikseni lähtiessään. Pieniä juttuja, jotka ovat aina tuntuneet todella merkittäviltä. Ja itselleni nämä eivät ole mitään asioita, joita tehdä toiselle vain kun on vauva, vaan asioita, joita tehdä ystäville muutenkin. Uskon kuitenkin aika monella perheellä olevan kokemusta passattavista sukulaisista, jotka istuvat ja odottavat ”palvelua”. Pidemmän päälle sellaiset vieraat ovat aika raskaita. Toki ymmärrän senkin pointin, ettei voi olettaa toisten lukevan ajatuksiaan, vaan voisi myös aktiivisesti sanoittaa omia toiveita. Mutta olen sitä mieltä, että vauvaperheeseen mennään viemisten kanssa tai auttavalla asenteella, se kuuluu hyviin käytöstapoihin ja kyläilykulttuuriin.

LUE

Vierailu vauvaperheessä -viemisten kanssa vai ilman?

Lapset saavat näkyä kahviloissa ja ravintoloissa

Kirjoitin vauvavuonna postauksen, jossa kerroin kokemuksestani eräästä kahvilasta, jonne olin vauvan kanssa menossa. Sinne ei saanut mennä vaunuilla, mutta heillä ei ollut ainoatakaan syöttötuolia. Mielestäni se oli aika selvä viesti siitä, että kyseinen paikka halusi suosia aikuisia lapsettomia asiakkaita. Postaus herätti kiivasta keskustelua ja päätyi jopa iltapäivälehtiin. Yleinen mielipide oli, että lapset ovat kamalia, ne huutaa ja häiritsee. Kyllä aikuiset haluavat juoda kahvinsa rauhassa, ravintoloissa illastaa ihan rauhassa. Myös monet lapsia omaavat sanoivat, etteivät halua nähdä lapsia ravintolassa, jos ovat siellä itse kerrankin ilman lapsia.

Aihe on todella mielenkiintoinen. Itse koin pienen vauvan kanssa todella helpoksi ja vaivattomaksi käydä kahviloissa ja ravintoloissa. En koskaan kokenut vauvan olevan oikeastaan häiriöksi. Vauvan kasvaessa haasteita alkoi ilmetä, kun hän ei halunnut olla paikoillaan ruokailun ajan. Nyt taaperon kanssa koen, että usein menee todella hyvin.Hän syö jo mukana jotain ja jaksaa istua hetken. Varsinkin kahvilakäynnit menevät hyvin, ravintolakäynnit vaihdellen. Mieluiten valitsee paikkoja, jossa ruoan saa heti tai pian. En halua sulkea itseäni kotiin, koska minulla on lapsi. Kyllä lapsilla on oikeus olla siellä missä muidenkin. Mutta vanhemmalla on tietysti vastuu ja velvollisuus huolehtia omasta lapsesta. Miten vaan ei tietenkään voi käyttäytyä ja tarvittaessa on hyvä poistua muualle rauhoittumaan tai keksiä aktiviteetteja pöydän ääreen. Uskon, että aivan liian monet stressaavat todella paljon sitä, mitä muut heistä ajattelee, eivätkä sen vuoksi kehtaa lähteä lasten kanssa kahviloihin/ravintoloihin. Ja sekin on taas todella surullista! Onhan ne perheellekin tärkeitä yhteisiä kokemuksia ja hetkiä!

LUE

Onko vauva tervetullut ravintolaan?

Saako sanoa, ettei tykkää lapsista?

Isällä on vastuu, vaikkei lasta haluaisikaan

Tämä on asia, josta kohtaan usein eriäviä mielipiteitä. Ja minulla toki on asiana omakohtaista kokemusta. Minun lapseni isä toi heti esiin, ettei hän halua isäksi ja toivoi, ettei lasta tunnusteta. Olisin saanut Kelasta elatustukea ja lapseni olisi virallisesti isätön. Monen mielestä se olisi ollut reilua. Moni ystäväkin paheksui, että isyys tunnustettiin ja mies joutuu isäksi tahtomattaan ja vielä maksamaan rahaa lapselle joka kuukausi, jota ei halunnut. Ja minulla meinaa aina mennä järki näiden kommenttien kanssa. Ihan kuin mies olisi sitten pakotettu seksiin? Ja minusta on todella väärin, kun sanotaan, että nainenkin sai valita ja mahdollisuudet olivat abortti tai lapsi. Ja kun on valinnut lapsen, niin turha valitella, kun se on oma päätös. Mutta mielestäni vertaus on niin väärä! Ja kahden vaihtoehdon väliltä valitseminen ei tosiaan ole helppoa, varsinkaan kun ei voi tietää mitä lapsen pitäminen tuo mukanaan. Eihän sellaista kukaan ennakkoon tiedä. Miehen kohdalla valinta on hieman helpompi, hän voi vain sanoa onko mukana vai ei, kun kyseessä ei ole hänen kehonsa, mahdollisen abortin läpikäyminen tai mahdollisen raskauden läpikäyminen.

Ja minusta on kerrassaan ihmeellistä, että toisista olisi ok, ettei isyyttä tunnusteta. Silloinhan ”me kuuluisat veronmaksajat” maksamme verorahoillamme näiden lasten saamaa elatustukea. Toki osa jättää tunnustuksen tekemättä omista syistään, mutta itselleni sen tekeminen oli tärkeää. Ja kritiikin ymmärtäminen vaikeaa.

Ymmärrän kauneusleikkauksia

Haaveilen itse rintaimplanteista, sillä rintani ovat tubulaariset. Minulle on tehty kolme rasvansiirtoa julkisella puolella rintojen muodon ja epäsymmetrian korjaamiseksi. Tilanne on kuitenkin toinen nyt raskauden ja muutaman kuukauden osittaisen imetyksen jälkeen. Kauneusleikkaukset herättää aina paljon mielipiteitä. Osa näkee ne täysin pinnallisina ja usein kuulee myös sanottavan, että tulisi vain oppia elämään sellaisessa vartalossa, jonka on saanut. Osa kokee, että kauneusleikkaukset ovat tarpeettomia ja sosiaalinen media vain luo illuusion ihanteesta, jota jokainen haluaa tavoitella. Sen vuoksi ihmiset kokee paineita sen saavuttamiseksi ja haluavat muokata ulkonäköään paremmaksi. Pitäisi vain hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Minä taas ajattelen, että voin hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Voin myös elää näin, mutta jos ei ole pakko, niin miksi pitäisi? Jos tietää jonkun asian parantavan omaa elämänlaatua tai henkistä hyvinvointia? Oli kyseessä sitten rinnat, huulien täyttäminen tai vatsan kiristys!

-Iida

KUVAT: Pinja Mitrovitch