Home » Raskauden viimeinen kolmannes lähenee loppuaan

Raskauden viimeinen kolmannes lähenee loppuaan

by Iida Åfeldt

Monesti ensimmäinen kolmannes tuntuu todella pitkältä. Alkuraskaus on aina epävarmaa ja jokainen päivä vie lähemmäs varmempia viikkoja. Elämä tuntuu odottelulta. Sitä odottaa varhaisultraa, ensimmäistä neuvolakäyntiä, NT-ultraa, ensimmäisiä liikkeitä ja mahan kasvua. Ennen kaikkea sitä odottaa pahoinvoinnin loppumista, joka on omalla kohdallani aina ollut todella lamauttavaa ja kokonaisvaltaista.

Viimeisen kolmanneksen kohdalla mietin kuitenkin, että tämä se vasta pitkä onkin! Että oikeastaan se ensimmäinen kolmannes menikin aika nopeasti. Puhumattakaan toisesta kolmanneksesta. Tämä kolmas kolmannes on pidempi kuin kaksi aiempaa kolmannesta yhteensä! Erityisesti nämä viimeiset viikot tuntuvat loputtomilta. Mieli alkaa olla jo valmis tulevaan koitokseen ja elämä pyörii tulevan synnytyksen ympärillä.

Vaivat ilmaantuvat

Ensimmäisen kolmanneksen alussa voin todella hyvin. Kuten olin voinut koko toisen kolmanneksenkin. Suunnilleen raskausviikoilta 34-35 alkoi kuitenkin tuntua, että olen todellakin raskaana. Selvästi menoni alkoi hidastumaan ja erilaisia vaivoja ilmaantua. Esikoista odottaessa minulla ei ollut mitään vaivaa tai kolotusta eikä mitään tuntemuksia ennen synnytyksen käynnistämistä lasketun ajan jälkeen.

Nyt olo on ollut hyvin vaivainen. En tiedä voiko se vaikuttaa, että olen uudelleensynnyttäjä ja toki iäkkäämpikin kuin viimeksi. Viimeisen kolmanneksen aikana minua on alkanut närästämään ihan toden teolla. Närästys on ollut välillä niin kamalaa, että se on estänyt nukkumasta. Polttelu on todella kurjan tuntuista ja vaivaa pahiten juuri yöaikaan. Yöisin nukkuminen on muutenkin jo melko haastavaa tässä kohtaa raskautta. Hyvää asentoa on vaikea saada ja kyljeltä toiselle kääntyminen aikamoinen projekti! Vessassakin saa ravata useampaan kertaan.

Liitoskivut alkoivat vaivata tämän kolmanneksen aikana. Erityisesti pidemmät lenkit koiran ovat vaatineet pysähdyksiä ja lepohetkiä. Tässä lopun lähestyessä myös SI-nivel on alkanut särkeä toispuoleisena. Se on toki aika tyypillistä raskaudessa, sillä lantio löystyy ja alkaa antaa tilaa vauvalle. Olen nyt kaksi viikkoa käyttänyt tukivyötä, syönyt särkylääkettä tarvittaessa ja käynyt fyssarilla hoidattamassa vaivaa. Kipu helpottaa levossa, mutta lepo 4-vuotiaan ja yhden koiran kanssa on melko vaikeaa. Onneksi olen saanut koiran kanssa lenkitysapua, sillä joinakin päivinä en ole voinut juuri yhtään kävellä kivun takia. Todennäköisesti tämä kipu helpottaa vasta synnytyksen jälkeen.

Hermojen kiristelyä

Huomaan fyysisen olon vaikuttavan myös henkiseen jaksamiseen. Olen väsyneempi ja kiukkuisempi. En jaksa enää samalla tapaa olla esikoiselle läsnä ja touhuilla hänen kanssaan. Ärsyynnyn herkästi ja pinnani kiristyy pienestäkin.

Välillä on otettava pienet päikkärit sohvalla esikoisen katsoessa ohjelmaa. Välillä on vain syötävä puolivalmista ruokaa tai eineksiä, sillä en jaksa laittaa ruokaa ja jatkuvasti miettiä mitä söisimme. Monessa muussakin asiassa valitsen helpoimman tavan. Toisaalta tätä varmasti on edessä vauvan synnyttyäkin. Rima laskee entisestään.

Esikoinenkin valmistautuu vauvaan. Hän hoitaa nukkea miellellään ja harjoitelee isoveljen roolia, mutta toisinaan muuttuu itse aivan vauvaksi. Yhtäkkiä taitava 4-vuotias ei osaa mitään itse ja puhuu sössöttäen. Hän haluaa syliin, hän haluaa nukkua vieressä ja olla aivan kiinni äidissä. Todella luonnollista ja täysin ymmärrettävää. Ollaanhan tässä ison muutoksen äärellä. Ja vaikka kuinka ymmärrän, huomaan, etten kuitenkaan aina itse käyttäydy sen mukaan, että ymmärtäisin ja otamme yhteen esikoisen kanssa.

Epäily raskausmyrkytyksestä

Raskausviikolla 36 minulla oli neuvolalääkäri. Käynnillä verenpaineeni olivat koholla ja virtsassa proteiinia. Näinpä sain sitten ohjeeksi seurata verenpaineita kotona ja mennä seuraavana päivänä labraan antamaan virtsanäytteen tarkemman tuloksen saamiseksi. Labran virtsanäytteessä oli edelleen proteiini koholla kuten myös sokeri. Verenpaineet kuitenkin olivat täysin normaalit kotona, eikä muitakaan raskausmyrkytykseen viittaavia oireita ollut. Epäilystä heräsi kuitenkin suuri huoli. Aloin tottakai googlailla kaikkea ja stressata hirveästi vauvan vointia. Aloin kuvitella itselleni myös muita oireita. Neuvolasta sain lähetteen äitiyspolille tarkempiin tutkimuksiin. Käynnillä niin kätilö kuin lääkärikin tutki vauvan vointia perusteellisesti ja kaikki näytti olevan hyvin. Se rauhoitti mieltä todella paljon. Olenkin nyt käynyt tiiviimmin neuvolassa ja jatkanut kotona verenpaineiden ja virtsan seurantaa. Tilanne on kuitenkin ollut hyvä tähän asti ja todennäköisesti raskausmyrkytys jää kohdallani vain epäilykseksi. Tai ainakin toivotaan näin!

Synnytys on lähellä

Minulla alkoi juuri raskausviikko 40, eli synnytys on lähellä. Oma olokin puhuu sen puolesta. Olen viime viikot kokenut voimakasta tarvetta hiljentyä ja vetäytyä omaan kuplaani. Tällä hetkellä minua ei oikeastaan huvita olla menossa ja tavata ystäviä, vaan olla kotona omassa rauhassa. Mahaa kohtaan olen tullut siihen pisteeseen, että olen valmis elämään ilman sitä. Olen aivan mitta täysi tätä mahaa. Olo on valtava ja maha koko ajan tiellä. En taivu laittamaan edes sukkia jalkaan, puhumattakaan kengistä. Mikään vaate ei enää tunnu hyvältä. Kaikki raskausvaatteetkin tuntuvat käyneen pieniksi ja kiristävän mahaa. Miten kovasti haluaisin laittaa päälleni jotain vaatetta, jota käytin ennen raskautta! Tässä hetkessä raskauden hehku tuntuu hyvin kaukaiselta. Kyllä tämä on kaikkea muuta!

Muutaman päivän minulla on ollut menkkamaista jomotusta ja tunne siitä, että synnytys lähenee. Olen tällä hetkellä todella innoissani, kun ajattelen tulevaa synnytystäni. Ajatukset synnytyksen suhteen ovat raskauden aikana vaihdelleet, mutta nyt koen olevani siihen valmiina.

Esikoisen synnytyksestä minulle jäi huono mieli ja tämän raskauden aikana tuo kokemus nousi jälleen mieleen. Kävin juttelemassa asiasta pelkopolilla ja koin saaneeni työstettyä esikoisen synnytystä. Esikoisen synnytys käynnistettiin yliaikaiskontrollissa. Käynnistys kesti usean päivän. Minulla ei koko aikana ollut omia supistuksia, vaan olin täysin oksitosiinitipan varassa, joka rajoitti liikkumistani hyvin paljon kuten myös vauvan sydänkäyrän seurantajohdot. Tällä kertaa toiveissa olisi, että synnytys käynnistyisi luonnostaan ja saisin johdottomat seurantalaitteet, jotta voisin liikkua itselleni luontaisella tavalla. Myös ammeeseen synnyttäminen on toiveena, jos ammeeseen pääsy mahdollistuu.

Synnytys toi stressiä alkuun myös siitä syystä, etten ihan ollut varma kuka tulisi kanssani. Äitini oli mukana esikoisen synnytyksessä ja se oli silloin paras mahdollinen valinta. Koin saavani hänestä voimaa ja tarvitsemaani tukea. Nyt tähän synnytykseen äitini oli kyllä valmis tulemaan, mutta koin parhaana, että äitini jää huolehtimaan esikoisesta ja koirasta. Äitini on kaikkein helpointa olla esikoisen kanssa, viedä hänet tarvittaessa päiväkotiin ja mennä itse töihin. Hän pystyy olemaan koiran kanssa myös sen aikaa, että koiran hoitoperhe voi käydä hänet hakemassa.

Nyt synnytykseeni tulee ystäväni, joka on myös ammattidoula. Lisäksi toinen ystäväni, jonka haaveena on toimia synnytyskuvaajana, tulee kuvaamaan synnytystäni. Minulla on todella hyvä mieli tästä kokoonpanosta. Se tuo levollisuutta ja varmuutta synnytykseen. Olen oikeastaan aika innoissani siitä miten erilaisen synnytyskokemuksen varmasti saan ja sen takia tässä jo malttamattomana sitä odotankin! Jotenkin uskon, että meillä on varmasti tosi hauskaakin, ehkä saadaan hyvä tunnelma ja kunnon synnytysbileet!

Kyllä tässä jaksaa vielä hetken sinnitellä näiden omien olojen kanssa!

-Iida

LUE MYÖS

Raskauden toinen kolmannes

Raskauden ensimmäinen kolmannes

KUVAT: Leena Waren

11 kommenttia

M.p. 10.10.2022 - 19:09

Siis aivan upeat kuvat ja upea sinä ❤️

Vastaa
Iida Åfeldt 10.10.2022 - 22:13

Voi kiitos!

Vastaa
P 10.10.2022 - 21:44

Itse sain tokan lapsen vuosi sitten; esikoinen silloin 3v. Meilläkin esikoinen oireili vauvan syntymää, varsinkin synnytyksen jälkeen. Tuli mm. älytöntä huomion tarvetta, kyvyttömyys yhtäkkiä leikkiä yksin. Kesti varmaan puoli vuotta, että nämä asiat alkoivat palautua normaaliksi! Toivon, että teillä ei käy samoin, koska oli kyllä raskasta!

Sitten vielä annan varoituksen sanan, jota en itse ollut kuullut keneltäkään. Vauvan syntymän jälkeen esikoinen muuttuu pienestä isoksi kertaheitolla. Tai ainakin itselleni kävi niin. Kun näin esikoiseni pari päivää synnytyksen jälkeen tuntui, että emme olisi nähneet vuoteen! Piti ihan vakuuttaa itselleen, että samat vaatteet mahtuvat edelleen hänelle. Ja kevyen vauvan jälkeen esikoinen tuntui älyttömän painavalta, tuskin jaksoin aluksi nostaa. Tämä oli itselleni hormoneissa jotenkin tosi vaikea asia, jota ihan itkeskelin useasti, kunnes pääsin yli siitä. 🙂

Paljon tsemppiä viimeisiin päiviin raskaana, synnytykseen ja sen jälkeiseen uuteen arkeen! Toivottavasti kaikki menee hyvin! 🙂

Vastaa
Iida Åfeldt 10.10.2022 - 22:14

Hei kiitos, olipa kiva lukea kommenttisi, saada vertaistukea ja vähän valmistautua tulevaan!

Vastaa
E.N. 11.10.2022 - 09:58

Wau, näytät upealta!
Toivottavasti toiveesi ammesynnytyksestä toteutuu, ainakin minulle se oli mieletön kokemus kuopuksen kanssa. Esikoisen synnytyksestä jäi aikanaan vähän huonot ja epävarmat fiilikset, mutta tämä toinen synnytys ammeeseen jätti todella ihanan muiston! Koin että paikallispuudutus + ilokaasu + amme oli aivan täydellinen kombo, toivottavasti sinä saat itsellesi parhaan mahdollisen yhdistelmän. Tsemppiä tulevaan <3

Vastaa
Iida Åfeldt 11.10.2022 - 23:10

Voi miten ihana kuulla!

Vastaa
Anne 11.10.2022 - 17:33

Hei!

Laitan tässä rohkaisuksi viestin omasta kokemuksesta: Toisen lapsen kohdalla mies lähti esikoisen kanssa viemään minua sairaalaan ja aikoi tulla nopeasti perässä kun käy ensin viemässä lapsen takaisin kotiin mummon hoitoon. Ensimmäisen pitkän synnytyskokemuksen perusteella jäikin vielä lämmittelemmän pitsaa kotiin että jaksaa olla illan/yön mukana. Toinen synnytys olikin melkeinpä syöksysynnytys ja yllätys oli melkoinen kun lopulta sairaalaan tullessa olinkin jo huoneessa odottelemassa tytär kainalossa 😂

Voimia tulevaan ❤️ Toisen lapsen kohdalla asiat voi edetä aika vauhdikkaastikin 😊

Vastaa
Iida Åfeldt 11.10.2022 - 23:09

Ei oo totta! Mikä tarina! Vau😅❤️

Vastaa
Sv 21.10.2022 - 23:26

Toinen lapsi syöntyi myös itselläni syöksyllä ja olin vielä omissa vaatteissa,kun alko ponnistuttaa. Ystävän odottaessa toista lasta kerroin tästä ja yhessä naureskeltiin ettei vaan hänellekin kävisi noin. Ystävän lapsi syntyi omaan autoon puolison toimiessa kätilönä. Toki näistä liian nopeistakin jää traumoja mistä ei niinkään puhuta. Toivotan sulle luonnollisesti käynnistyvää ja mahtavaa synnytys kokemusta❣️ itse ootan jo omaa helmikuun lasketun ajan synnytystä..

Vastaa
Iida Åfeldt 26.10.2022 - 10:50

Kiitos todella paljon! Ja ihan totta, nopeatkin synnytykset voi jättää traumoja, pelottaa ja jännittää. Itsellänikin ystävä juuri synnytti vastaavanlaisesti ja hauskahan se on ollut naureskella, että mitäs jos itsellekin. Pääasia kuitenkin, että kaikki menisi hyvin ja turvallisesti.

Vastaa
Eve 11.10.2022 - 22:27

Onnea synnytykseen ja postpartum-aikaan.❤️ Ne on niin erityisiä hetkiä ja parhaimmillaan täynnä taikaa ja rakkautta. Toivon sulle kaikkea parasta niihin. ❤️

Mulla ainakin toka synnytys ja sen jälkeiset olot ja päivät oli paljon sujuvemmat kun ekan lapsen kohdalla! Samoin imetys sujui paljon helpommin. 🙂

Esikoinen joka oli tokan lapsen syntymän aikaan 2-vuotias otti vauvan innolla vastaan ja sitten ajan kanssa on välillä vähän purkanut tunteita toisesta huomion tarvitsijasta.

Mulla kävi myös niin että aivan yhtäkkiä toisen lapsen synnyttyä esikoinen tuntu aivan jättiläiseltä! Ennen sitä hän oli tuntunu sirpulalta vauvalta ja sen jälkeen hän oliki mun mielessä valtava, tanakka ja hurjan painava. Jotenkin tuntu että näin ja koin hänet peruuttamattomasti erilaisena ja erilaisesti. Nyt puolisen vuotta myöhemmin näen taas esikoisen ”normaalisti”. 😸 (Tosin en kyllä enää vauvana vaan isona tyttönä. 😸)

Vastaa

kommentoi postausta