Ensimmäinen kolmannes

6,4K

Ensimmäinen kolmannes tuntuu kyllä todella pitkältä. Tässä alussa aika tuntuu matelevan. Kaikki on epävarmaa ja mikään ei vielä tunnu konkreettiselta. Niinpä tämä nyt vain on ohitse ja olen matkalla tuota kuuluisaa keskiraskautta! Paikoin niin pitkältä tuntunut alkuraskaus on takana!

Ensimmäiset oireet

Olin inseminaatiossa tammikuun lopussa. Siitä alkoi kahden viikon piinaava odotus. Olisikohan se tämä kierto, olisiko? Tuon kahden viikon aikana omaa kehoa luki ja tulkitsi hullun lailla. Googlettelin milloin mitäkin, jos se vaikka olisi raskausoire. Minulla oli pistäviä kipuja alavatsalla. Sellaista osin menkkamaista jomotusta. Tuntemukset olivat kuitenkin hieman eri paikassa alavatsaa kuin menkkojen alkaessa, josta aloin epäillä raskautta. Rintani olivat turvonneet ja arat. Tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin rv 3+6. Kahdessa aiemmassa kierrossa menkat olivat alkaneet ennen testipäivää ja tällä kertaa oli toisin. Tein seuraavinakin päivinä raskaustestit ja joka kerta käydessäni vessassa oli tarkistettava, että onhan menkat pysyneet poissa.

Pian ilmaantui myös muita epätavallisia oireita, kuten röyhtäily ja närästys, jotka jatkuivat joitakin viikkoja alkuraskaudesta. Lisäksi melko pian aloin yöllä heräämään täyteen rakkoon, vaikken normaalisti joudu käymään yöllä vessassa. Ja tämä on kyllä jatkunut koko ajan. Lisäksi alkuun minulla oli tavallista runsaampaa valkovuotoa. Myös ummetus ja turvotuksen tunne ovat olleet läsnä alkuraskaudessa. Alkuun tuntui, että kaikki huomaavat minun olevan raskaana, vaikka kyse olikin turvotuksesta.

Pahoinvointi alkaa

Pahoinvointi alkoi aika tarkalleen silloin, kun kuusi viikkoa raskautta oli tullut täyteen. Minulla oli todella oksettava olo ihan koko ajan. Kaikki ruoka tuntui etovalta. Lopetin kahvin juonnin täysin, enkä voinut paistaa mitään ruokia, sillä rasvan käry ällötti. Ruoanlaitto ei innostanut yhtään ja esikoinen sai pitkälti valmisruokia. Kaikki proteiinit ällötti ja täyttävämpi rasvainen ruoka ällötti. Sen sijaan leipä, jugurtti ja hedelmät maistui, kaikki sellainen raikas ja kevyt! Monet vaatteet myös lisäsivät huonoa oloa. En kestänyt yhtään puristavaa tunnetta vatsalla tai mitään lähellä kaulan aluetta.

Energiat tuntui olevan vähissä ja olo vähän väsähtänyt. Oksensinsin ensimmäistä kertaa rv 7+0 aamuna. Sen jälkeen aloin oksentamaan päivittäin ja useita kertoja päivässä. Pahoinvointi painottui kohdallani sinne iltaan, jolloin voin paljon huonommin kuin aamuisin. Mieli oli todella synkkä ajoittain ja mietin mitä oikein olen tekemässä. Ajattelin, että tämän raskauden mennessä kesken, en enää lähtisi tähän uudelleen.

Oloni alkoi helpottamaan, kun 12 raskausviikkoa tuli täyteen. Nyt takana on 14 viikkoa. Tuntuu, että voimani ovat elpyneet näiden parin viikon aikana ja olen taas oma itseni. Edelleen ajatus kahvista etoo, edelleenkään en voi paistaa mitään ruokia eikä proteiinit maistu. Mutta koko aikaa ei ole huono olo enää. Oksentaminenkin on harventunut, eikä se välttämättä ole päivittäistä. Ihan uskomatonta miten paljon parempi olo on ja miten se näkyy heti omissa ajatuksissa!  Suhtautuminen raskauteen on heti paljon positiivisempi.

Ensimmäiset ultrat

Kävin varhaisultrassa TAYSissa. Se oli osa hoitopolkuani itselliseksi äidiksi. Kävin ultrassa rv 8+2. Varhaisultrassa näkyi yksi sikiö, juuri sellaisena kuin siinä kohtaa kuuluukin olla. Myös sydänäänet kuuluivat.

Tuon käynnin jälkeen asiakkuus TAYSissa loppui ja siirryin oman asuinkuntani neuvolan asiakkaaksi, jossa olen asioinut kahdesti ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Kävin np-ultrassa rv 12+0 ja siellä näkyi erittäin aktiivinen pienen tyyppi. Olin aivan äimistyneenä ultrassa. Varhasiultrassa näkyi pieni vaalea ”möykky” ja nyt tuo möykky näytti aivan ihmiseltä. Lyhyessä ajassa oli tapahtunut niin paljon! Toukokuussa odottaa sitten rakenneultra.

LUE MYÖS

Piinaviikot ennen raskaustestiä

Neljäs inseminaatio toi onnistumisen

Pahoinvointia, pelkoa ja ahdistusta

Kuulumisia varhaisultrasta

KUVAT: Pinja Mitrovitch