Takana vaikea viikko

MAANANTAI

Maanantaina oli ihana lähteä uuteen viikkoon. Eemi lähti viettämään yhteistä vapaapäivää mummin kanssa, joten minun ei tarvinnut viedä häntä aamulla päiväkotiin. Sain lähteä töihin yksin ja sama takaisinpäin. Koko päivä töissä oli jotenkin rennompi ja stressittömämpi, kun tiesin, että oma lapsi on mummin kanssa.

TIISTAI

Yön aikana Eemille oli noussut kuume ja hän oli itkuinen. Ei auttanut kuin soittaa omalle työpaikalle ja esimiehelle sekä laittaa Eemin päiväkotiin viestiä. Tavallaan olo oli huojentunut, ihanaa olla kotona. Ei tarvitse lähteä mihinkään, saa olla vain kahdestaan kotona niin kuin ennen. Toisaalta taas olo oli hyvin ristiriitainen. Ja jopa syyllinen. Sitä syyllisti itseään, että jätti työkaverit pulaan ja kuinka toiminta kärsii poissaoloista ja sijaisista. Mietin, että mitähän kollegat ja asiakasperheet ajattelevat, kun olen heti poissa ja tuskin ensimmäistä ja viimeistä kertaa pienen lapsen äitinä.

Eemi oli tiistain suht touhukas kuumeesta huolimatta. Särkylääkkeen voimin hän jaksoi leikkiä ja söi hyvin. Ajattelin, että torstaina varmasti olemme jo takaisin arjessa.

KESKIVIIKKO

Keskiviikkona Eemi oli edelleen kuumeessa, joten ilmoitin töihin olevani poissa vielä torstainkin. Päivä meni kotona aivan sisällä kuten tiistaikin. Eemi halusi olla todella paljon sylissä ja oli selvästi enemmän yskäinen ja räkäinen, joka vaikeutti nukkumista.

TORSTAI

Eemi oli todella kipeä tänään. Hänellä oli kova yskä ja nuha. Hän ei syönyt mitään koko päivänä, eikä pystynyt nukkumaan päiväunia yskän takia. Onneksi hän joi paljon vettä ja maitoa. Itselläni alkoi seinät kaatua kolmatta päivää kotona. Koti oli todella sotkuinen ja kaikki levällään. Sekin ahdisti. Oma lapsi alkoi myös ärsyttämään, sillä hän halusi syliin, mutta pian rimpuili itsensä pois sylistä ja sama uudelleen. Hän oli huonolla tuulella ja kitisi paljon. Tavallaan täysin normaalia ja ymmärrettävää, hän hän oli kipeä. Mutta silti olin itse hermot kireällä.

Illalla raahasin sohvan pehmusteet Eemin huoneen lattialle, koska hän alkoi heti itkeä sängyssään, kun lähdin viereltä. Pötköttelin siinä sitten itsekin ja tietty nukahdin.

PERJANTAI

Sama jatkui edelleen. Perjantaina lähdin kuitenkin ulos ja ulkoilma teki kyllä molemmille hyvää. Kävimme kaupassa ja hoidimme muutamat asiat siinä samalla. Se piristi todella paljon, näin ihmisiä ja vaihdoin muutamat sanat asioidessani. Eemi nukkui onneksi todella hyvin ja sain itsekin pötköteltyä. Katsoin Netflixistä Anna, A lopussa -sarjan uuden kauden jaksoja.

LAUANTAI

Tällä päivälle olin sopinut kulmien microblanding ajan ja Eemille hoitajan. Hoitaja kuitenkin joutui perumaan oman sairastumisen takia. Laitoin perheeni Whatsapp-ryhmään viestiä. Kaikilla oli töitä tai muuta menoa paitsi yhdellä pikkuveljistäni. Hän vastasi: ”Kai mä sitten tuun, jos kerran kaikki muut on jossain.” Silloin ajattelin, että useampi sisarus on kyllä iso rikkaus. Yleensä jollekin käy. Pääsin siis omalle menolle ja kuinka se piristikään!  Microblanding palvelu oli saatu osana Instagramin kaupallista yhteistyötä.

Pikkuveli ei ollut saanut Eemiä päiväunille, joten palattuani Eemi nukkui sylissäni kaksi tuntia. Tuntui raskaalta olla paikoillaan, kun olisi ollut kaikenlaista hommaa. En halunnut myöskään siirtää häntä, jottei hän heräisi. Samalla ajattelin, että hetki on hyvin harvinainen ja ihana. Kuinka usein sitä enää lapsi nukahtaa ja nukkuu sylissä kuten silloin pikkuvauvana! Pelkillä nesteillä olo oli saanut Eemin pulattamaan paljon, eli refluksi-oireet tulevat esiin ilman kiinteää ruokaa.

SUNNUNTAI

Menimme aamulla Eemin kanssa lastenlääkärille. Hän totesi Eemillä korvatulehduksen, johon saimme antibiootit. Eemillä on kerran ollut alkava korvatulehdus, joka on mennyt särkylääke-kuurilla ohi itsestään, mutta tämä oli selvästi jo ärtynyt pahaksi ja ylläpiti kuumetta. Saimme myös sairaslomaa vielä alkuviikoksi, sillä vielä Eemi ei ole päiväkoti kuntoinen. Hän ei ole keskiviikon jälkeen syönyt mitään ruokaa ja on todella riutuneen näköinen. Huomenna on siis taas soitettava työpaikalle ja kerrottava huonot uutiset. Vaikka sen tietää, ettei tilanteelle voi mitään ja lapsen vointi on tärkein. Ehkä ajan kanssa sitä oppii hyväksymään tämänkin ja ymmärtämään, ettei kukaan ole korvaamaton. Töissä pärjätään kyllä.

Loppupäivää tulimme viettämään mummilaan, jossa oli ruokaa valmiina ja monta syliä Eemille.

-Iida