Neljäs inseminaatio toi onnistumisen

Kaksi viikkoa sitten minulle tehtiin neljäs inseminaatio. Siitä alkoi kahden viikon piinaava odotus jälleen kerran. Nyt toivoa oli mukana astetta enemmän. Uusi vuosi oli vaihtunut  ja antoi uuden mahdollisuuden. Kuin puhtaan pöydän, uuden alun. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös letrozol -lääke, jota syötiin kp 3-7. Letrozolin tarkotus on tehostaa ovulaatiota ja kypsyttää munarakkuloita. Lääkkeen käyttö tässä kierrossa lisäsisi myös toivoa.

Inseminaatiossa lääkäri kertoi siittiöiden pesutuloksen olleen paras siihen asti. Hedelmöityshoidoissa luovutettu siemenneste pestään kuolleista ja huonosti liikkuvista siittiöistä sekä muista soluista. Siemennesteestä siis poimitaan vain parhaat yksilöt, jotka sitten ruiskutetaan katetrilla kohtuonteloon. Sekin antoi toivoa. Ovulaatio oli juuri käsillä inseminaation aikaan ja kaikki vaikutti juuri siltä, kuin kuuluikin.

Kun inseminaatiosta oli kulunut vajaa viikko, tunsin nipistävää kipua alavatsalla. Mielsin kivun olevan alkion kiinnittyminen kohtuun, joka tapahtuu juuri 5-8 päivää hedelmöittymisestä. Minulle tuli voimakas tunne, että olen raskaana. Olo oli todella varma ja niinpä päätin tehdä ensimmäisen raskaustestin, kun inseminaatiosta oli kulunut 8 päivää. Tulos oli negatiivinen. Oli mahdollisesti liian aikaista testin tekemiselle, mutta olin malttamaton.

Alavatsan kivut jatkuivat. Tein seuraavan raskaustestin, kun inseminaatiosta oli kulunut 10 päivää. Testi näytti edelleen negatiivista, vaikka kyseessä oli herkkä testi, jonka voi tehdä jo 5 päivää ennen kuukautisten oletettua alkamista. Silloin pettymys valtasi mieleni. En olisi raskaana. Aloin valmistaa itsenä jo siihen, että kuukautiset alkavat ja helmikuussa on viides ja viimeinen inseminaationi. Voimakkaat alavatsakivut jatkuivat. Ne muistutti sellaisia samoja kipuja kuin ennen menkkoja. Se vahvisti ajatusta siitä, että menkat ovat tulossa.

Välillä tunsin pystävämpiä kipuja, kuin viiltoja. Kivut tuntuivat enemmän kohdun kohdalla kuin munasarjoissa/munajohtimien tietämillä, kuten tavallisesti ennen menkkoja. Ajattelin, että koen normaalia voimakkaampaa kipua ehkäpä letrozol -lääkkään takia. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kierto lääkkeellä ja minulla ei ollut aiempaa kokemusta lääkkeen vaikutuksesta. Rintani olivat turvonneet ja kipeät, kuten ovat aina ennen menkkojakin. Niveliäni särki, kuten ennen aina menkkoja. Olo oli todella turvonnut, kuten aina ennen menkkoja ja menkkojen aikana. Googlailin oireita ja totesin, että kyse voisi olla ihan kummasta vain. Joko menkat alkaa tai sitten olen raskaana.

Kivut vain jatkuivat. Tunsin myös ajoittain painetta alavatsalla. Ehkä pissahätäkin oli useammin, tai ehkä vain kuvittelin. Päädyin tekemään digitaalisenovistestin ja liuskamallisen raskaustestin, kun inseminaatiosta oli kulunut 13 päivää. Olin malttamaton. Kierto oli kestänyt jo 29 päivää ja jäljellä olisi enää yksi päivä ennen virallista testipäivää. Paremmat raskaustesti olivat kuitenkin loppu, joten päädyin käyttämään ovistestiä tiedostaen ettei se ole sama kuin raskaustesti. Ovistestiin pärähti heti hymynaama ja liuskan viivat olivat yhtä vahvat. Raskaustestiliuskaan tuli haalea plussa. Saman päivän iltana kävin ostamassa gigitaalisen raskaustestin ja tein sen samantien saaden tulokseksi ”raskaana 1-2 viikkoa”.

Tänään virallisena testipäivänä, kun inseminaatiosta on kulunut kaksi viikkoa, tein jälleen raskaustestin ja tulos oli positiivinen. Tämä neljäs inseminaatio toi kun toikin onnistumisen. Olen raskaana! Tuntuu ihan uskomattomalta. Oireetkin tuntuu nyt heti ihan selkeiltä raskausoireilta. Samaan aikaan pää on ihan pyörällä ja olo epätodellinen. Voiko tämä olla totta! Matka tähän on tuntunut paikoin todella pitkältä ja epätoivoiselta. Mutta nyt kaikki tuntuu tapahtuneen niin äkkiä. Olen raskaana. Mieletön ihme on tapahtunut! Uskaltaakohan tästä iloita? Tämä kun on vasta niin alkua. Edellisessä raskaudessa en edes osannut miettiä tälläistä. En osannut pelätä juuri yhtään.

Soitin TAYSiin hormoni- ja lapsettomuus poliklinikalle. Kerroin puhelimessa lahjasoluhoitajalle testituloksen. Hän onnitteli riemuissaan ja varasimme minulle ajan varhaisultraan. Olen viellä hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikan asiakas siihen asti. Jos ultrassa on kaikki kohdallaan, siirryn neuvolan asiakkaaksi ja raskauden seuranta tapahtuu siellä. Jos jotain ilmenee ennen ultraa, esimerkiksi raskaus menee kesken, ollaanhan tässä ihan alussa vasta, olen yhteydessä poliklinikalle. Hoidot jatkuisi sitten tälläisessä tapauksessa siitä mihin jäätiin. Toki sinne saa olla yhteydessä myös muissa mieleen tulevissa asioissa ennen varhaisultraa.

Nyt tietysti toivon, että kaikki menee hyvin. Joka tapauksessa olen raskaana ja sitä kokemusta ei voi enää minulta poistaa, vaikka raskaus menisi kesken. Siinä missä olen odottanut kerta toisensa jälkeen ovulaatiota ja sitten mahdollista raskautta, niin nyt odotan varhaisultraa. Jos mikään on raskaudessa varmaa, niin jatkuva odottaminen. Aina yhdeltä askelmalta seuraavalle. Tietysti odotan tietoa siitä, että onko kaikki kuten kuuluukin, mutta odotan myös tietoa alkioiden määrästä. Olihan tässä kierrossa kuiten monikkoraskauden mahdollisuus.

-Iida

LUE MYÖS

Piinaviikot ennen raskaustestiä

Kolme inseminaatiota takana

Ensimmäinen inseminaatio

Minulle on löytynyt luovuttaja

Askel kohti itsellistä äitiyttä

Toinen lapsi yksin?

KUVAT Mikael Kuitunen