Vauvavuosi jäi taakse ja uusi jännittävä elämä taaperon kanssa alkoi. Niin se vuosi vain oli kulunut, vaikka välillä tuntui, ettei päivät lopu ikinä. Jouduin toteamaan sanonnan ”päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä” todeksi.
Meillä oli kaikinpuolin aivan ihanaa yhdessä vuosikkaan taaperon kanssa. Meneminen ja tekeminen oli helppoa ja vapauttavaa. Kävimme Oodissa leikkimässä viikottain, seikkailimme Hoplopissa ja osallistuimme taaperojumppaan. Teimme kaikkea mukavaa yhdessä, koska miksi ei! Pian en olisi enää hoitovapaalla. Ja siitä syystä lähdimme ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Matkasimme lentokoneella Prahaan kahdeksi yöksi. Reissusta innostuneena lähdimme toistamiseen matkalle. Seuraava reissumme sijoittui Berliiniin, jossa olimmekin kolme yötä. Urheasti reissasimme myös kotimaassa ja kävimme Turussa ja Tampereella yöpymässä. Yöpymiset kodin ulkopuolella alkoivat viimein sujua. Niinpä koitti sekin päivä, kun taapero meni ensimmäistä kertaa elämässään yökylään ilman äitiä! Se oli jännittävää molemmille. Siitä lähtien taaperon on ollut kerran kuukaudessa yökylässä mummilla. Vauvavuonna hän reagoi todella rajusti ympäristön muutoksin ja heräili jatkuvasti yön aikana huutamaan. Helpoimmalla pääsi olemalla kotona.
Syksy meni menojaan ja vuoden vaihtuminen alkoi lähestyä. Töihin paluu alkoi lähestyä. Varhaiskasvatuksen aloitus alkoi lähestyä. Se tuntui hirveän musertavalta. Osin myös epäreilulta. Miksi minun pitää palata töihin? Miksi minä olen ainoa vanhempi, jonka täytyy olla vastuussa ihan kaikesta yksin? Miksi töihin pitää mennä juuri nyt, kun meillä on mennyt niin hyvin ja aloin viimein nauttia elämästäni äitinä? Juuri nyt, kun meillä on niin ihanaa kaksin? Miksi meidät pitää erottaa juuri nyt?
Töihin palaaminen oli kyllä iso shokki. Samoin päiväkodin aloittaminen oli 1v3kk taaperolle shokki. Olihan hän ollut minun sylissäni kirjaimellisesti koko elämänsä. Ja ensimmäiset viikot päiväkodin jälkeen taapero oli rintarepun kyydissä ja halusi olla niin lähellä kuin mahdollista. Meillä molemmilla oli niin iso ikävä. Ei me oltu siihen menessä oltu koskaan samalla tapaa erossa toisistamme.
Lapsi jäi aamuisin itkemään. Minun teki mieli laittaa viestiä perään. Repussa on sitten panda ja harso lohduttamaan, sillä on myös pillipullo, koska lapseni ei osaa juoda nokkamukista ja hänelle on hyvä tarjota välillä myös vettä, muulloinkin kuin ruokien yhteydessä. Niin ja hän ei vielä osaa käyttää aterimia ja syödä itsenäisesti. Ja jos hän herää kesken unien, hän saattaa nukahtaa uudelleen, jos hänet ottaa syliin ja hytkyy hetken. Mietin, että kuinka kukaan koskaan osaa hoitaa lastani kuin minä. Ja miten hän voi pärjätä, sillä minulla on kaikki se tieto hänestä, tiedän kaikki yksityiskohdat hänen hoitamisestaan. Tuntui, että onnelliset päivät olivat ohitse. Tuntui, että olisi pitänyt enemmän nauttia siitä mitä oli ollut. Siitä, mitä ei voinut enää saada takaisin. Siitä mikä ei ollut enää koskaan koettavissa uudelleen samanlaisena hänen kanssaan.
Oma työnikin tuntui kaiken päälle vaativalta. Tuntui, että minun ammattitaitoni ei riitä työtehtävieni hallintaan, sillä työ oli haastavaa ja henkilökunta toimi liian usein vajain resurssein. Pääsin onneksi MAPA-koulutukseen, joka antaa keinoja haasteellisen ja aggressiivisen käyttäytymisen hallintaan ja ennakointiin. Lisää kuormitusta toi lapsen jatkuva sairastelu. Minun olisi pitänyt olla kahdessa paikassa samaan aikaan, kotona lapsen kanssa ja töissä. Paineet tuntuivat tosi kovilta. Korona toi omat lisämausteensa tilanteeseen kevään edetessä.
Ehkä hyvä niin, sillä paineet ajoivat tekemään muutoksen. Keväällä taaperon ollessa 1v7kk pakkasimme kaiken laatikkoihin ja hyvästelimme kodin, jossa taapero oli viettänyt siihen astisen elämänsä.
Olen monta kertaa elämässäni ajatellut, että nyt olen onnellisimmillani, nyt elän elämäni onnellisinta aikaa. Mutta nyt juuri minusta tuntuu, että elän elämäni onnellisinta aikaa. Minua oikeastaan harmittaa ihan hirveästi, että tein omasta elämästäni niin vaikeaa. Minulla oli todella vaikeaa vauvavuonna, erityisesti ensimmäiset 6kk ja minä olisin voinut päästä helpommalla, jos olisin muuttanut aiemmin perheeni lähelle. Mutta minä en sallinut sitä itselleni. En antanut itselleni yhtään helpotusta, vaikka olisin voinut päästä helpommalla siinä vaikeassa elämäntilanteessa.
Nyt minut tekee onnelliseksi helpompi elämä taaperon kanssa. Ja se tekee taaperonkin onnelliseksi. Kertaakaan hän ei ole itkenyt jäädessään päiväkotiin ja hän suoraan pyytää mummille yökylään. Minä olen rennompi ja niin on hänkin, hän kuitenkin lukee minua ja minun tuntemuksiani ja heijastaa niitä. Minusta on ihanaa, että hänen päivittäiseen arkeen pääsee osallistumaan monet rakkaat ihmiset. Minusta on ihanaa, että mummi hakee häntä kerran viikkoon päiväkodista. Minusta kaikkein parasta on se, että hän saa olla rakastettu ja niin monen välittävän aikuisen ympäröimä. Hän selvästi nauttii siitä, hän on käsittänyt ketä perheeseen kuuluu ja ymmärtänyt, että tämä on hänen porukkansa. Ja tämä on parasta mitä voin hänelle äitinä tarjota, perheen.
Lähdimme taaperovuoteen taaperokärryjä työntäen. Nyt 2-vuotias juoksee, kiipeilee, laskee liukumäkeä, seisoo yhdellä jalalla, potkii palloa ja hyppii tasajalkaa. Lähdimme liikkeelle muutamista oletetuista sanoista ja tavuista ja nyt 2-vuotias puhuu useamman sanan lauseita ja laulaa. Hän imee uusia sanoja itsensäänsä päivittäin. Kielenkehitys on todella nopeaa tällä hetkellä. Ymmärryksen taso on aivan eri luokkaa kuin 1-vuotiaalla. Lapsen kanssa voi oikeasti keskustella ja olla vuorovaikutuksessa aktiivisesti. Taaperon motoriikka on kehittynyttä, erityisesti hienomotoriikka, hän syö itse aterimia käyttäen, juo mukista, osaa pukea jo haalarin päälleen, liimaa tarroja tarrakirjaan ja asettelee pihlajanmarjat kauniiseen jonoon. Puhumattakaan huikeasta leikin kehityksestä, joka on tapahtunut huomaamatta. Leikkiä voi puolikin tuntia itsekseen, kädet toimii kaivurin kauhana, keho muokautuu leikin vietäväksi, milloin ollaan lattian tasolla ja milloin liidellään kädet sivuilla lintuna. Leikkiin uppoudutaan, sitä sanoitetaan ja yhteinen leikki hakee muotoaan.
Taapero katsoo kaikkea tekemääni ihaillen ja sanoo aina yhtä innokkaasti ”Eemi mukaan” ja niin hän tulee avustamaan kaikessa. Hän tarkkailee ympäristöään ja mallintaa isompia kaikessa. Hän haluaa tehdä kaiken itse sanoen: ”Eemi ite”. Tänään hän kattoi pöydän leikkiastioilla ja asetteli puiset ruoat astioille sanoen ”Myömään, uoka on vammis”. Hän on päiväkodissa katsonut, kun isommat tyhjentää ruoantähteitä biojätteeseen ja tekee nyt itse kotona samaa. Hän haluaa laittaa astiat tiskikoneeseen. Hän sanoo kaikille naapureille ”moi”, koska on kuullut minun tekevän sitä. Hän nostaa käden ylös jokaiselle autolle, sillä on nähnyt minun tekevän niin, jos auto antaa meille tietä. Häneltä ei tehdä mitään salassa, kuten syödä suklaata.
Tunnen suurta kiitollisuulta, että saan olla hänen äiti, seurata hänen kehitystään ja kulkea hänen vierellään. Tunnen kiitollisuutta siitä, että juuri minä saan olla vastuussa hänen kasvattamisestaan, saan tukea ja ohjata, olla vastuussa. Tunnen suurta ylpeyttä meistä molemmista. Olemme pärjänneet kaikesta huolimatta jo kaksi vuotta yhdessä. Kulkeneet rinnakkain, kasvaneet yhteen ja kasvaneet yksilöinä. Olemme mieletön perhe, varsinainen pariskunta ja upea tiimi. Rakastamme toisiamme niin paljon. En haluaisi olla missään muualla kuin tässä ja nyt. Vitsailevan taaperon kanssa, jolle sanon, että rakastan häntä. Johon hän vastaa sanoen ”ei” ja nauraa tietäen itsekin, ettei se ole totta.
-Iida
LUE MYÖS
46 kommenttia
Todella hyvät kuvat!
Kiitos <3
Te ootte ?!
Kiitos <3
Moi Iida
Siitä lähtien kun ekan kerran sinusta julkaistiin juttu jossain iltapäivälehdessä olen ihmetellyt miten kukaan voi olla noin tyhmä.
Viimeinen tempauksesi piti kai olla osallistuminen ohjelmaan sinkuäidille sulho, mutta tais käydä niin ettei kukaan ollut sinusta kiinnostunut koska olet liian tyhmä ja ruma !
Joko vihdoin huomasit sen itsekin, kun ei kukaan ollut kiinostunut ja et pääsyt ohjelmaan?
Aikaisemmin kirjoitustesi perusteella et ole sitä huomannut tai ymmärtänyt ollenkaan?
Se laitaakin epäilemään oletko sinä pahasti harhainen narsistinen persoona, vai vaan niin todella tyhmä ettet tajua olevasi liian ruma ja tyhmä, kellekkään kunnon miehelle!
Ennustakin siis että sinä et koskaan tule löytämään mitään hyvää miestä ja jos ja kun mahdollisesti saat jotain suhteita, ne miehet ja suhteet ovat naurettavia.
Mutta toivottavasti olen väärässä ja olet julkisuuskuvaasi fiksumpi?
Tosin mikään juttusi itsestäsi ja ihmissuhteista tähän menessä ei ole ollut ”järkevä”.
Tosiasioiden tajuaminen voi auttaa myös kehittymään, kannattaisko hiukan ajatella ja lopetaa se höperö sekoilusi julkisuudessa ja somessa!
Arvoisa Pekka Palo. Kehoitan sinua hakemaan ammattiapua pahaan oloosi.
Lopeta välittömästi nettikiusaaminen. Käyttäytymisesi on täysin tuomittavaa. Olet ilmiselvästi avun tarpeessa.
Hei nimimerkki Pekka Palo, älä viitsi puhua noin ilkeästi täällä! Kommenttisi ei todellakaan ole ok.
Ompa ihana kommentti Pekka Palolla. Ihmetyttää tämmöset suomalaiset ukonraiskat jotka omalla nimellään kehtaa tulla kirjottamaan jostain toisesta ihmisestä tämmöstä paskaa. Tataa pekka palo olla häiriintynyt kun on näin naisvihamielinen. Kannattaa lähteä esim. ulos ovesta ja vaikka kuntoilla niin voi tulla parempi mieli kun kirjottamalla säälittävyyksiä internettiin.
Ilkeämielinen ja selvästi ongelmaisen ihmisen kirjoittama kommentti. Jätetään tuollainen omaan arvoonsa.
Pekka Palo. Minä ihmettelen miten kukaan voi olla noin ilkeä ja tahallaan tuoda toisella pahaa mieltä. Pidä suusi kiinni, mielipiteet omanasi ja lopeta kiusaaminen!
Arvoisa Pekka Palo
Taidat itse olla juuri sellainen ihminen, jota tässä omassa kommentissasi kuvailet. Onko noin paha olo että on pakko tulla tänne kirjoittamaan paskaa. Suosittelen suuresti että haet apua huonoon itsetuntoosi kun et kestä että vahva naishenkilö kertoo ja haluaa jakaa omia mielipiteitään ja elämäänsä julkisesti. Harmittaa että Iidan tarvitsee lukea ja sietää kaltaistesi ihmisten kommentointia. Koet oikeudeksesi suoltaa kaiken paskan muiden niskaan kun omassa elämässäsi ei selvästikään ole mitään sisältöä. Mutta kiitos mielipiteestäsi, kertoo sinusta paljon ihmisenä ja kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti joskus löydät omasta elämästäsi jotain positiivista niin ei tarvitse muille purkaa tuota pahaa oloasi.
Iida olet mahtava, hieno, upea ja vahva nainen. Itse saan blogeistasi ja some päivityksistäsi paljon energiaa ja iloa omiin päiviini. Älä anna tuollaisten urpojen päästä ihon alle. Maailmassa riittää kateellisuutta ja vihaa mutta sitä ei tarvitse omilleen harteille ottaa kannettavaksi vaikka muut sitä sinne yrittää heittää. ♥️♥️♥️
Hei Pekka Palo! Miksi ihmeessä kulutat elämääsi sellaisen ihmisen seuraamiseen, josta suollat tällaista paskaa? Eikö sinullakin olisi parempi olla, jos unohtaisit Iidan olemassaolon kokonaan, ja käyttäisit aikasi vaikka kivien potkimiseen? Voit myös kokeilla pääsi hakkaamista seinään, se saattais tehdä hyvää.
Eikä tuo Pekka Palo viimeksi ollut Leidi Kaka?
Kyllä ihmisellä on aikaa ja viitseliäisyyttä kommentoida tuollaista. Kannattasko Pekka Palon katsoa peiliin ja hommata oma elämä.
Ymmärrän että on itsensä kanssa ongelmia, hae apua, älä kiusaa muita
Herkistyin tätä postausta lukiessani,sanoitat niin ihanasti teidän elämää ja kokemuksia. Sulla on aina niin osuvasti kerrottu mitä kaikkea taaperon kanssa voikaa tuntea ja tapahtua. Mulla on saman ikäinen poika,niin samaistun vahvasti sun kertomuksiin? ootte ihania,voi kun tommoset Pekka Palot jättäs kommentoimatta,niin turhaa ja ilkeää!
Kiitos, aivan ihana kuulla <3
Ihana ja kaunis Iida! Mieletön voimanainen! Jatka samaa rataa ja siivoa suosiolla kommenttikentästä nuo sekopäiset höpötykset. Ei tuollaset ansaitse palstatilaa.
Kiitos <3
Mulla niin hymyilytti tuo kuva missä on vaunut täynnä tavaraa ja Eemin pää 😀
Eiks vaan!
Pitää vähän ymmärtääkin Pekkaa. Pekka Palo on tullut siihen ikään, ettei mikään muu nouse kuin suuvärkki ja peukalo. Kyllähän kaunis, nuori nainen, joka julkisesti kirjoittaa Elämästään (Pekalla ei sellaista ole) syö miehen itsetuntoa.
Tsemppiä Iida. Idiootteja on joka junaan.
Tämä oli mahtava :DD
Ihana postaus ja ihanat kuvat! Olet taitava kirjoittaja ja sanoitat tunteita hyvin 🙂 Haluan sanoa tuon asiattoman kommentin vastapainoksi kuinka ihailen sinua ammattilaisena ja äitinä! Teet mahtavaa työtä♥️ Tiedän että Eemin kasvaessa, hän voi olla ylpeä äidistään ja tekemistäsi valinnoista.
Kiitos kovasti <3
Lapsen isä ei taida olla suomalainen? On sen verran jännän näköinen piirteiltään ja poikkeaa normilapsista. Tämä selittää kyllä miksi lapsen isä ei halua olla kuvioissa mukana…
Liittäisitkö kuvasi tähän vaikka linkkinä, niin me voitais arvioida ja arvostella sun ulkonäköä?
Millainen on normilapsi? Maailma on täynnä ihania omansa näköisiä persoonallisia lapsia, aivan tavallisia lapsia. En ymmärrä tätä kommenttia.
Afaik, en kyllä ole mikään diehard-seuraaja joten pahoitteluni jos muistan/olen käsittänyt väärin, tästä keskusteltiin silloin lapsen syntymän paikkeilla ja iida vastasi (vaikkei todellakaan olisi edes tarvinnut), että lapsen isä on suomalainen eikä halua asian tiimoilta sen enempää huomiota.
Ja lapsen isä osallistuu jollain tavalla lapsen elämään, vaikka iidalla onkin ainoa huoltaja. Lapsen isä ei ole halunnut näkyä blogissa, ja iida on tätä toivetta kunnioittanut.
Mutta miksi tämä jaksaa ketään kiinnostaa on tässä se enemmän minun mieltäni painava kysymys?
Onhan tuolla pitkin pihoja juoksemassa laumoittain lapsia, joiden ulkonäkö ei mitenkään kavalla, että isä on vaikka ruotsalainen, unkarilainen tai venäläinen…ja ihan yhtä ei-suomalaisia nekin tenavat on jos nyt joku jaksaa asiasta kiinnostua. Eikä Eemi edes ole sävyn puolikasta tummempi äitiään, joka kuitenkin on punapäänä suomalaisittainkin kalpeammasta päästä, joten mistä näitä ’ei vissiin ole suomalainen’ neropäitä oikein sikiää? Yhteiskuviakin on nähtävillä sen verran massiivinen määrä, että tarttee olla hemmetin valikoiva katse, jos noista jotain rodullistettuja viboja onnistuu saamaan.
”Normilapsi”? Pidätkö siis pelkästään vaaleita ja stereotyyppisen suomalaisen näköisiä lapsia normaaleina? Mitä ne miljardit muut maailman lapset sitten ovat, jotain friikkejä vai?
Kyllä ihmettelen suuresti tarvetta tälläiselle kommentille. Tuntuu, että moni ei ole ymmärtänyt, ettei tarvitse sanoa mitään, jos ei ole mitään hyvää tai toisen työtä edistävää sanottavaa.
Millainen on normaali lapsi? Jos lapsi ei näytä ”normaalilta”, niin silloinko muka on ymmärrettävää, että vanhempi ei ole elämässä läsnä? Normaaleilta näyttävien lasten vanhemmatko aina ovat sitten? Ihan kuvittaa kommenttisi.
Vanhemman kansalaisuus tai syntyperä ei valitettavasti kerro läsnäolosta lapsen elämässä. Suomalaisuus ei ole mikään tae siitä, että on osallistuva vanhempi. Voin ihan kokemuksesta kertoa.
Kyllä huvittaisi, jos ei lapsen puolesta suututtaisi!
Olen elämäni aikana kohdannut satoja lapsia, enkä kyllä vielä tietääkseni yhtään sellaista kommentoijan kuvailemaa NORMIlasta. Oikein omienikin puolesta ihan jännittää, että näyttävätkö he nyt normaaleilta vai ei, ja jos ei, niin kuka heidän isänsä sitten mahtaa olla…
Parempaa päivää teille Iida!
Nuo blogiisi ilmestyneet ”roskakommentit” ovat niin uskomattomia, että onneksi olet ne myös julkaissut meidän muidenkin ihmeteltäviksi. Ei muuten tavallienn lukija uskoisi, mitä kaikkea taivaalta päällesi sataakaan…
Hyvä Iida että itsekin tässä myönnät ettei lapsesi näytä normaalilta. Koska niin asia tosiaan on. Ja luonnossakin epänormaalit jälkeläiset hylätään, joten tavallaan tajuan lapsen isän päätöksen oikein hyvin. Ehkä samasta viallisuudesta johtuen sinäkin olet yksin. On niin monta karsivaa tekijää sinussa niin kuin tuossa yllä oli jo nimettykin.
Höpön löpön, kyllä teillä trolleilla mielikuvitusta riittää kun näitä kommentteja suollatte.
Upea Iida. Olet mieletön äiti ja lapsesi on niin onnellisen näköinen näissä kuvissa. Jokainen yksinhuoltaja on todellinen arjen sankari ja enkeli ilman näkyvää viittaa ja sädekehää.
Kiitos suuresti <3
Ihana, liikuttava kirjoitus!
En tajua tällaisten blogien tarkoitusta. Tehdään julkisiksi, ja ihan kuvien kera, omat traumat, huomattava ylipainoisuus, vialliset tissit, hämmentävän keltaiset hampaat, jatkuvat irtosuhteet, myötähäpeää herättävän epätoivoinen ja julkisuushakuinen miehenkaipuu, isätön lapsi ja raastavat yritykset olla kelpaava ja riittävä, koski asia sitten ruokaa, ystävyyssuhteita, parisuhdetta tai omaa ammattia. Hakisitko, Iida, apua ihan ammattilaiselta ja laittaisit elämäsi kuntoon ihan privaatisti, jookos? Niin toimivat vastuulliset aikuiset.
Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä tälläistiä kommentteja. Mihin Iidan noin tarkalleen ottaen mielestäsi pitäisi hakea apua? Millä tavalla Iida ei mielestäsi ole vastuullinen aikuinen kun huolehtii erittäin hyvin lapsestaan ja rakastaa häntä? Kommenttisi valitettavasti kertoo paljon enemmän sinusta itsestäsi kuin hänestä, kenelle sen osoitit.
Tuo nyt on kyllä niin tarkoitushakuisen ilkeä kommentti, että pahaa tekee! Kertonee enemmän kommentoijasta itsestään kuin kommentin kohteesta. Mun mielikuvani bloggaaja-Iidasta on kovin toinen: omistautuva ja ihana äiti, kaunis nainen ja taitava bloggaaja. Mä pidän juuri siitä, että avoimesti voi jakaa elämän ilot, surut, haasteet ja onnistumiset -ihan kaikki!
Ja taas yksi tälläinen ”elämän koulun” käynyt vihaaja. Kommenttisi perusteella sinua kuitenkin näyttää kovasti Iidan blogit ja elämä kiinnostavan. Miksi luet jos pidät blogia ja Iidaa niin vastenmielisenä? Onko oma elämä niin sietämätöntä että sitä kestää vain olemalla toisille vittumainen kusipää. Suosittelen sinulle suuresti sitä avun hankkimista ja mieluiten ihan PRIVAATISTI. En usko että kukaan haluaa lukea tuollaisen ihmisen ajatuksia ja kokemuksia missään julkisissa kanavissa. Mukavaa päivänjatkoa sinulle ja hyvää loppuelämää. Opi rakastamaan itseäsi niin ei tarvitse vihata muita.
Ihana kirjoitus sekä kuvat ? ja olet loistava äiti. Meillä taapero vuosi vasta edessä mutta en malta odottaa. Kirjoituksesi antoi minulle paljon voimaa tämän hetkiseen vauva arkeen joka ajoittain on aika raskasta. Kiitos siitä. ♥️
Kaikkea hyvää ja tsemppiä kirja projektiin.
Millä oikeudella tulet itse tänne halventamaan toista? Jos et tykkää, älä lue ja seuraa. Puhut kamalan rumasti! Suomi on täynnä yksinhuoltajia, miehiä ja naisia. Miksi se tekee ihmisestä arvottomamman? Samaan aikaan kritisoit siitä, ettei lapsen isä ole kuvioissa ja siitä, että toinen haluaisi lapselleen isähahmon. Niin mikä se ongelma sulla nyt olikaan? Ja miten niin julkisuushakuinen miehenkaipuu? On aivan normaalia kaivata parisuhdetta ja on myös aivan normaalia haluta seksiä. Jos mies sanoisi,että kylläpä pillu maistuisi, siitä tuskin tulisi samanlaista kitinää, kuin siitä,että aikuinen nainen pitää seksistä. Kuka terve ihminen, joka ei olisi seksin vuoksi esimerkiksi traumatisoitunut, EI haluaisi seksiä? Lisäksi kysyisin, että milllä oikeudella kommentoit toisen kehoa ja ulkonäköä ylipäätään? Asiahan ei kuulu sulle millään tavalla ja langan laiha ei ole ainoa hyväksyttävä naisvartalomalli, eikä kerro terveydestäkään tuon taivaallista. Iida on kauni nainen. Jos ei ole sinun makuusi niin toistan: älä lue ja seuraa. Iida toimii monelle naiselle vertaistukena, on antanut isälle mahdollisuuden osallistua lapsen elämään, ja on selvästi rakastava äiti. Voisin vaikka vannoa, että Iidan kasvatuksessa ei lapsi opi käyttäytymään noin säädyttömästi, törkeästi ja halventavasti, kuin sinä. Jos on noin iso tarve loukata toisen mieltä, voisitkohan sittenkin olla itse se, jolle paykoterapiassa jutteleminen voisi olla hyödyksi? Mitä ihmettä luulit saavuttavasi kommentillasi?
Tsemppiä Iida. ❤
Seksistä pitäminen on aivan eri asu, kun sillä retostelu julkisesti, ihan sukupuolesta riippumatta. Sama asia, kun vaikka Petteri Panomies pitäisi julkista päiväkirjaa seksiakteistaan (ja julkaisisi siinä samalla alustalla kuvia jälkikasvustaan!?). Seksi on ihana asia ja kuuluu jokaiselle, mutta siihen liittyvät asiat ovat yksityisiä, kuuluvat vain asianosaisille, ei kaikille, ellei näin erikseen sovita. Iida on perustellut seksielämästään julkista avautumista sillä, että naisilla on myös oikeus harrastaa seksiä ja irtosuhteita samalla tavalla kuin miestenkin, eikä sitä kuuluisi muiden paheksua. Tiedoksi, että näin on ollut jo pitkään. 10 vuota sitten sinkkuna oli joskinmoista sutinaa vaikka ja kenen kanssa, enkä koskaan saanut mitään huorittelua tai paheksuntaa osakseni, keltään. Eli jos iida on kokee itsensä jotenkin tienraivaajaksi tällä yhteiskunnan osa-alueella (muistaakseni tituleerasi joskus tätä ”merkittäväksi poliittiseksi kysymykseksi” ), niin voin kertoa, että se tie on raivattu jo aikoja sitten.
No sinä ilkeämielinen ihminen et ainakaan voi pitää itseäsi minään ”tienraivaajana”. Voisit Lii5a mennä vaikka ihan pois netistä ja somesta, eikä kukaan kaipaisi sinua.
Huhhuh mikä kommentti. Lähdetään vaikka sillä liikkeelle että sulla itselläsikö ei ole traumoja? Mitään traumaa lapsuudessa tai aikuiselämässä sattunut? Ja miksi niistä EI saisi puhua?
Toiseksi sinkkunako pitää esittää ettei halua kumppania, muuten on epätoivoinen? 😀 Muista kertoa tuo kaikille ketkä etsivät kumppania tinderistä ja ties mistä ja ihan julkisesti.
Ja myös tv ohjelmista.
Ulkonäkö asioille ei ihminen juuri mtn voi. Sinä itse olet missi? Oikea kaunotar kun haukut sinulle tuntematonta naista noin ilkeästi? Ainoa kuka tarvitsee ammattiapua olet sinä. Sinua on loukattu tai satutettu. Jtn on käynyt, voimia.
Hei Iida!
Odotan itse nyt ensimmäistä omaa lastani ja minusta on ollut ihana lukea näitä sinun ja Eemin vuosikoonteja. Löydät ihanasti vaikeuksienkin keskeltä positiivisiä asioita ja teistä saa niin läheisen ja rakastavan kuvan. Rakastatte selvästi niin paljon toisianne. Toivon, että saan kokea jotain samanlaista oman lapseni kanssa. Tuntuu puolestasi pahalle, kun saat näitä tunteettomia idioottikommentteja. Tsemppiä kirjan kanssa! <3
Aivan ihana postaus! 🙂 Teillä on selvästi paljon rakkautta! <3